Tällä viikolla myimme pois asuntomme. Kotimme, jossa olemme asuneet kymmenen vuotta. Kauniin ja kivan, mutta liian ahtaan kotimme. Kodin, johon olemme palanneet käytyämme maailman äärissä. Kodin, jonne astuimme sisään avioparina. Sen kodin, jossa olemme varttuneet parikymppisistä nuorista kolmekymppiksiksi aikuisiksi. Kodin, jossa kahdesta on tullut kolme ja kolmesta neljä. Kodin, jossa olemme valvoneet vauvan kanssa omassa kuplassa, kodin jossa lapsemme on kastettu. Kodin, jossa on vietetty ensimmäiset syntymäpäivät ja istuttu iltoja ystävien kanssa. Kodin, joka on turvallinen ja kotoisa. Kodin, jossa meillä on ihanat naapurit. Kodin, josta on tosi surullista lähteä pois. Ja jottei epävarmuus loppuisi, sanoin myös itseni irti vakityöstäni siinä toivossa, että jatkossakin minulle riittäisi töitä varhaiskasvatuksen puolella.
Pakko sanoa, että semisti ahdistaa. Minä, joka inhoan epävarmuutta ja sitä, etten voi viedä asioita eteennpäin justnytheti, olen aika kierroksilla tilanteessa, jossa uutta kotia ei vielä ole. Tulevaisuus on ihan auki - missä lie meille sopiva ja ja se oikea talo ja tuleva koti mahtaa ollakaan. Kaikki on käynyt vielä niin nopeasti, ettei pää tahdo kestää mukana. Parin viikon sisään on muutto. Joulua vietämme vuokra-asunnossa, mikä toivottavasti muuttuu edes suht siedettäväksi siinä vaiheessa, kun omat tavaramme saadaan sisälle.
Ahdistuksen ohessa tunnen myös toiveikkuutta ja positiivista jännitystä, koska nyt meillä on oikeasti mahdollisuus tarttua tilaisuuteen sellaisen osuessa kohdalle. Riskejä on otettava, ovia suljettava, jotta ikkuna voi avautua ja välillä heittäydyttävä elämän vietäväksi ja luottaa sen kannatteluun. Mitä näitä fraaseja nyt onkaan. Pientä itsepsyykkausta vaaditaan tässä tilanteessa.
Muuton keskellä ompelut ja postailut jäävät varmasti vähäisiksi. Tämän realiteetin ja erittäin tiukan harkinnan jälkeen nielin harmini ja totesin, että tänä vuonna blogini joulukalenteriin ei ole mahdollisuuutta. Viisas päätös niin perheen kuin oman jaksamisen kannalta, mutta harmittaa silti, onhan joulu nyt ihan parasta aikaa! Ehkä jotain pienmuotoisempaa joulujuttua sitten.
Niin ja vielä nämä kuvien vaatteet! Hupparin tein miehelle isänpäivälahjaksi Noshin Fantasia-joustocollarista kääntäen sen nurjan puolen päälle. Kaavana on miesten MIW-kaava (ei enää myynnissä), josta löysin viimein omalle puoliskolleni sopivan mallin! Hän tilasi jopa toisen samanlaisen hupparin, eli nyt meni nappiin.
Omat vaatteeni ompelin Tampereen messuille lähtiessäni. Musta perustunika on ollut pitkään puutelistalla, joten sille oli todellakin tarvetta (oma kaava). Legginssit mintunvärisesti Vimman letistä ovat puolestaan pieni piristys mustien ja mustavalkoisten leggareitten rinnalle. Noita lettejä löytyy kaapista vieläkin useammassa värissä, mitähän niistä tekisi...
Tällaista siis tällä kertaa. Voimaa ja uskoa kaikkeen hyvään ja ihanaan just siulle ♥