Viime aikoina kangaspinot ja ompelukone ovat levänneet. Olen luonut niihin monia katseita tässä lomani aikana, mutta jotenkin työhön tarttuminen on tökännyt. Ideoita, inspiraatiota ja jopa aikaakin olisi ollut yllin kyllin, mutta homma on jäänyt puolitiehen.
Sen sijaan, että huristaisin pitkiä saumoja, olen istunut neulomassa (ja katsonut samalla Frendejä Netflixistä, loman parasta aivojen nollausta!) ilta toisensa perään. Puikkojen kilinässä ja silmukoiden lipumisessa perätysten on jotain hypnoottista, minkä vuoksi on aivan välttämätöntä neuloa "vielä yksi rivi". Sen viimeisen rivin venyessä venyy myös nukkumaan meno, mutta onneksi sohvalla torkkuminen on joululomalla erittäin sopivaa puuhaa.
Olen kahtena edellisenä vuotena neulonut Niina Laitisen Joulukalenterisukat, mutta nyt olin vakaasti päättänyt jättää ne väliin. Sairastuin kuitenkin joulukuun puolen välin paikkeilla ja sohvan pohjalla maatessani sain päähän aloittaa sittenkin. Tikutin pian kalenterineulonnan kiinni (lukuun ottamatta Suomen lippuja 6. päivä, ne jätin väliin), jonka jälkeen tein ohjeen mukaisen pätkän päivässä. Kärjessä sovelsin hieman, sillä sukat oli saatava joulupakettiin jo 22. päivä eikä viimeisen kuvion ohjetta ollut aikaa odotella. Joulukalenterisukkien malli ja ohjeet olivat tuttuun tapaan selkeät ja helpot neuloa, joten onneksi aloitin :) Neuloitko sinä näitä?
Yksien yöunien arvoiset olivat toisissa kuvissa olevat lapaset. Näin instagramissa hurmaavat yksisarvislapaset, joissa silmät oli kirjottu kämmenen molemmin puolin ja harja peukalon sivuun, enkä voinut olla kokeilematta itsekin. Neuloin ensin peruslapaset (ensimmäiset yläasteen jälkeen ja ihan ekat ever peukalokiilalla!), joiden varteen tein pitsijoustinta. Vaikka näkemäni malli oli supersöpö, tahdoin kuitenkin muokata siitä oman näköisen ja päädyin virkkaamaan korvat ja sarvet erikseen. Ohjetta ei moisiin ollut, vaan kokeilemalla sain osasista tarkoitukseen sopivat. Ompelin korvat ja sarvet paikoilleen, kirjoin silmät (tämä osuus oli hankalin koko työssä, eikä ole kaunis vieläkään) ja sidoin harjan keskimmäiseen silmukkariviin lanka kerrallaan solmimalla.
Minusta lapasista tuli ihan syötävän ihanat ja huojennuksekseni tytär on pitkän harkinnan jälkeen samaa mieltä. Ekan kerran lapaset nähdessään oli ilmassa kriisin ainekset, sillä "Pinkie Piella ei oo oikeetti salvea päässä!". Onneksi tämä My little pony-fani vakuuttui kuitenkin, kun kerroin kyseessä olevankin Rarity (vaikka siihen nähden harjan väri on väärä...). Sangen tarkkoja nämä kaksivuotiaat.
Reipasta loppuviikkoa, kunpa saataisiin edes vilaus auringosta siihen ♥
Ps. Olethan muistanut käydä osallistumassa huikeaan kangasarvontaan, vielä pari päivää aikaa !