Meillä on pakkasta piisannut enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Kylmää on niin ulkona kuin sisällä, sillä väliaikaiskotiamme vetoisampaa huushollia saa etsiä. Sohvalla istuessa pitää olla kaulaliina kaulassa ja tytärkin tahtoo nukkua lapaset kädessä. Mutta pakkasesta huolimatta, kuinka ihanaa onkaan tuo valo! Niin kaunista, niin kuulasta, niin säkenöivää. Esteetikko minussa huokailee onnesta, vaikka samalla pitää huivia kietoa poskien peitoksi.
Koska kylmä, siksi villasukkia. Vaikka olen neulonut viime kuukausina paljon, eivät sukat ole päässeet omia koipia lämmittämään, vaan matkanneet lahjaksi. Oli siis aika neuloa parit sukat ihan vain minulle. Aloitin sinapinkeltaiset valepalmikot jo matkalla viime syksyn kässämessuille, mutta ne jäivät silloin kesken. Nimenomaan tuo kamala viima mikä kodissamme käy, toimi motivaattorina sukkien viimeistelyyn ja kovasti tarpeen ne ovat olleetkin.
Keltaiset villikset ovat ihan käyttökelpoiset, mutta lempparini ovat ehdottomasti nuo hempukan vaaleanpunaiset. Neuloin ne Villasukkien vuosi- kirjasta löytyvällä Salakavalat-ohjeella. Salakavalat on minusta hauska nimi ja kivat nuo oli neuloakin, huomattavasti helpommat kuin miltä näyttävät. Molemmat sukat neuloin Novitan 7 veljeksestä. Nyt on vielä yhdet sukat puikoilla, josko sitten malttaisin palata ompelupuuhiin taas.
Valonsäteitä ja jäätimantteja just siun viikkoon ♥