Kangas saatu bloginäkyvyyttä vastaan Ompelimo MadeIralta.
Minä olisin jo niin valmis kesään. Tai jos nyt sitä odotellessa edes kevääseen. Sellaiseen kunnolliseen, lumet ja jäät sulattavaan, puroja pulputtavaan, pisamia nenän päähän nostattavaan, lintuja laulattavaan ja räystäitä tiputtavaan kevääseen. Olisin valmis luopumaan paksusta toppatakistani ja Sorelin saappaistani, valmis ottamaan käyttöön valkoiset tennarini ja farkkutakkini. Olisin valmis lähtemään lasten kanssa metsäretkelle kevään merkkejä ihmettelemään ja kaivamaan esiin polkupyörät ja potkulaudat. Valmis ihailemaan mustasta maasta pukkaavia leskenlehtiä ja hauraan hentoisia hiirenkorvia puiden oksilla. Oi kevät missä viivytkään?
Pieniä, toivoa herättäviä hetkiä sain kokea eilen iltapäivällä, kun livahdin kävelylle koirien kanssa. Epäilykseni jääkauden alkamisesta väistyivät hetkeksi kävellessäni aurinkoista metsäpolkua, lämmön nostaessa hien pintaan ja saadessa lapaset pois kädestä. Kallion reunan jääpuikoista putoili vesipisaroita ja tuuli tuntui pehmeältä. Linnutkin saattoivat laulaa, mutta valitsin mielummin tahdittajani Spotifyn listoilta. Kuplivan reipas musiikki auttoi nastakenkiä nousemaan kevyesti ja kohotti myös mielialaa. Jatkoin lenkkiä aikomaani pidemmälle ja yllätyin, kun kymmenen vuoden jälkeen löysin ihanan uuden reitin kuljettavakseni. Askel askeleelta, hikinoron valuessa selkää pitkin, tunsin kuinka rankan ja pettymyksiä sisältäneen viikon aikana kerryttämäni henkinen paino alkoi myös valua hien mukana ja johan oli helpompi olla. Lenkiltä palasi iloisempi nainen kuin mikä sinne lähti.
Elän siis kuitenkin toiveikkaana sen suhteen, että kevät ja kesä vielä saapuvat näille leveyksille. Ennemmin tai myöhemmin (ilmeisesti myöhemmin, mikäli meteorolegeja on uskominen). Aloitin valmistautumisen lämpöisiin säihin ompelemalla Tinttaralle kesähaalarin Ottobren 3/15 kaavalla. Olen yhden vastaavan tehnyt aiemminkin ja siitä on tullut käyttövaate ympäri vuoden. Neidillä on nimittäin tapana heti kotiin tullessa kiskoa pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet pois ja vaihtaa ylleen kesämekko tai joku muu hörsyläinen. Myös tämän mallinen "kesäpuku" on kelvannut loistavasti, vaikka hulmuhelmat puuttuvatkin.
Tämä haalari on ommeltu ihanasta Susanna Sinivirran suunnittelemasta Niittyvilla-trikoosta, joka on Ompelimo MadeIran tuotantoa. Kyseessä on itselleni uusi yritys, yhden naisen ompelimo, jonka tarkoituksena on laajentaa kangasmyyntiin lähitulevaisuudessa. Niittyvilla on näistä kankaista ensimmäinen. MadeIran tuotteita on tällä hetkellä myynnissä mm. täällä. MadeIra on tulossa myös ensi kesäkuun Ommel-festareille. (Siinä on muuten yksi must- kohde tulevalle kesälle! Oletko sinä menossa tulossa?) Mielestäni kangas toimii hyvin tässä vaatteessa, sillä kuosi pääsee jatkumaan koko vaatteen pituudella ja kohdistelemalla sain kukkia muun muassa hihoihin. Käyttäjälle oleellista oli vaaleanpunainen väri ja niskassa tampin korvaava silkkinauharusetti ♥
Joko sinä olet aloittanut keväisemmän garderoobin kokoamisen? Minulla on käsityöt vähän jäissä, sillä viimein saimme remontin uudessa kodissa alkuun. Kunhan ompelukamari valmistuu, alkaa koneet hurista varmasti tuttuun tahtiin :)