"Nyt on jo pimeää, huomenna vaihtuu elokuuksi..." Heinäkuun loppu on aina minulle pienen murheen hetki. Se on se hetki, kun on myönnettävä, että tämä kesä alkaa painua ehtoopuolelle ja matkaa jouluun on edessä vähemmän kuin takana. Kesä, jota niin kovin odottaa ja joka aina on liian lyhyt. Kesä, mikä on minun ajanlaskuni mukaan vuoden loppuhuipennus; kesä, miltä vuosittain toivoo niin paljon. Heinäkuun viimeinen on nimenomaan loppu, ja se vetää suupieliä pikkuisen alaviistoon.
Tämä on ollut hyvä kesä monella tavalla, en voi valittaa. Vaikka hellepäiviä olisi voinut olla muutama kymmenen enemmän ja hipiä saada lisää väriä, saimme viettää perheen kanssa pitkän loman, jota on vielä pari viikkoa edessäkin. On tavattu tuttuja, harrastettu maaseutumatkailua, mökkeilty, syöty ja uitu, nautittu musiikista, kerätty litratolkulla villivadelmia, tuijoteltu Saimaata ja kierrelty leikkipuistoja. Sellaisia kivoja kesäjuttuja, joita voi talven hämärissä muistella ja alkaa odotella jo seuraava suvea.
Ja siinä missä on loppu, on myös uusi alku. Elokuu saa suunnittelemaan uusia harrastuksia, innostumaan jälleen opiskelusta, haaveilemaan viikonloppumenoista ja opettelemaan uudenlaista lapsiperheen arkea. Elokuussa alkaa olla ajankohtaista miettiä syysvaatteita ja kääriytyä villatakkeihin ja tuubihuiveihin. Elokuussa tiedossa on Muumimaailmaa, festarointia, kaasohommia ja Metsämörri-koulutusta. Elokuussa on aina uusi mahdollisuus! Millaisia suunnitelmia sinulla on?
Oikein ihanaa elokuun alkua jokaiselle ♥ Vielä on kesää jäljellä, eiks niin?