Mittanauha, kaavapaperia, kulmaviivain, lyijykynä ja kumi, pitkä viivotin, millintarkkaa työskentelyä, hyvät hermot ja kärsivällisyyttä. Näillä varustettuna pärjäsi hyvin työväenopiston kurssilla, jossa valmistettiin yläosan kaava omilla mitoilla! Kahdesta viimeksi mainitusta piirteestä en ole kuuluisa, mutta aiheen ollessa kiinnostava maltoin mieleni kiitettävästi. Kurssi järjestettiin naapurikaupungissa ja opettajana toimi kokenut kaavoitusalan ammattilainen, jolla löytyi keinot ja neuvot moneen pulmaan.
Työskentely aloitettiin ottamalla tarkat mitat varsin monesta kohdasta parin avustuksella. Näitä saatuja mittoja verrattiin yleiseen kokotaulukkoon ja "oma koko" valittiin rinnanympärysmitan mukaan. Tyrmistyneitä huokauksia kuului jokunen, kun taulukon koko ei ihan vastannut sitä, mihin on kaupan vaatteissa tottunut. Jos joku ei vielä tiedä, niin ostovaatteissa kokolappuun merkitään monesti ainakin yhtä kokoa todellisuutta pienempi numero! Naisihmiset ovat helposti huijattavissa ja ilahtuvat mahtuessaan pienempään vaatekokoon. Tosin mietin sitä, kuka sen oikean koon määrittelee, jos nykyihmiset järestään ovat isompia kuin mitä joku vaatetusalan käsikirja (tai mikä lie tämä virallinen taulukko onkaan) sanoo. Itse tekemällä ei onneksi tarvitse kokolappua tuijottaa; pääasia, että on sopiva.
Mitäs sitten tapahtui? Mittoihin lisättiin väljyysvarat yleisten ohjeiden mukaan ja alettiin piirrellä viiva kerrallaan peruskaavaa. Monessa kohdassa käytettiin omien mittojen lisäksi standardimittoja valitun koon mukaisesti. Ainakin omalla kohdallani tämä tuotti melkoista hankaluutta, sillä ry:n perusteella kokoni oli 48, mutta muuten en ole lähellä sitä. Tästä seurasi se, että ensimmäisestä protosta sai kavennella ja poistaa sieltä täältä, ja opettajakin pudisteli jo välillä päätään hankalalle mallilleni. Olin alunperin toivonut, että opittuani kaavan tekemisen, voisin taitoa hyödyntää myöhemminkin. Olin kuitenkin sen verran kaukana "normimitoista", että poikkeuksia jouduttiin kaavaani tekemään monia, eikä yleisohje enää päde.
Joustamattomalle kankaalle tarkoitettu peruskaava kuositeltiin kurssin aikana myös joustavalle sopivaksi poistamalla kaikki muotolaskokset sekä väljyysvaroja oman maun mukaan. Tätäkin hiulattiin minun (ja onneksi myös monen muun) kohdalla tuntitolkulla, jotta kummalliset rypyt ja turhat poimut saatiin pois. Lopputulokseen olen aika tyytyväinen. Sain peruspaidan kaavan, josta yritän kuositella jatkossa erilaisia versioita. Tarkoitus oli jo kurssin aikana tehdä eri mallisia kaavoja, mutta aika loppui auttamatta kesken. Kaiken kaikkiaan ihan mahtava kurssi ja hauskinta on, että tutustuin ihanaan Tiinaan, josta sain uuden kaverin :) ♥
Hämmästystä aiheutti se, että kaavassa etu- ja takakappale ovat aivan eri levyisiä, toisin kuin aiemmin käyttämissäni kaavoissa, joissa kappaleet ovat melko identtisiä. Loogista sinällään, mutta helman kuosittelua se aavistuksen haittaa.
Ensimmäinen testiversioni oli tuo ylläoleva Metsolan Pompuloista tehty tunika. Kangas oli ollut pitkään myyntipinkassa, mutta onneksi saamaton ihminen ei ollut sitä ehtinyt vielä kauppaamaan kellekään. Ensimmäinen yritelmä saksittiin kahden sentin saumanvaroin ja harsittiin kasaan, ja sitä sitten muokattiin open avustuksella ja siirrettiin muutokset kaavaan. Onneksi oli laadukas kangas kyseessä, joka kesti lukuisat purkamiset ja uudelleen kasaamiset. Lopputulos on hyvä.
Kangaskapinan pääskykuosiin ihastuin täysillä ja tein myös siitä simppelin tunikan. Helmassa on pienet halkiot ja hihansuissa kivat leikkaukset, siinä jippoja tarpeeksi. Mutta voi kettunen tuon kankaan laadun kanssa... alin kuva kertoo karua kieltään tasan yhden kerran pestystä kankaasta.
Kaavan jatkojalostus jatkukoon, katsotaan mitä saan aikaan. Tulevana viikonloppuna pitäisi ainakin yksi mekko syntyä, kun pääsen ystäväni kanssa yhden yön ompelulomalle. Kokonaiset yöunet vai tauotonta ompelua vuorokauden ympäri - hmmm, vaikea valinta! Kumpaan sinä kallistuisit?
Tunnelmallista loppuviikkoa, toivottavasti vältytään kepposilta!
Ps. Indiedaysin Inspiration -blogit jakaantuivat juuri kolmeen alaryhmään: Foodieloveriin, josta löytyy ruoka- ja leivontablogeja; Indiedaysiin, joka keskittyy muotiin ja kauneuteen sekä Lifieen, joka kattaa lifestylen, perhe-elämän sekä DIY-jutut, ja johon omakin blogini kuuluu. Lukijan kannalta mikään ei muutu, mutta yläbanneri sai uuden ilmeen.