Talven kylmistä ja koleista illoista ei voi selvitä ilman villasukkia. Villikset kuuluvat sohvan nurkkaan käpertyjän jalkaan yhtä varmasti kuin suklaa joulun odotukseen tai porkkana lumiukon päähän. Villasukissa on myös jotain sielua lämmittävää ja turvallisuuden tunnetta lisäävää, eikö olekin?! Yksi haittapuoli niissä kuitenkin on; villasukat ovat melko liukkaat kävellä.
Idea näihin tuli äitini harmitellessa isovanhempieni kylmiä jalkoja ja sitä, etteivät he pysty villasukkia käyttämään, koska niillä ei pysy huterajalkainen vanhus pystyssä. Onneksi mieleni sopukoista nousi muistikuva sukkiin ja tossuihin tarkoitetusta jarruaineesta, joka voisi tuoda ratkaisun tähän pulmaan.
Aloitin jo syksyllä Muita ihania-blogin neulomisrupeamassa Syyssukkia käyttäen kotoa löytyviä jämälankoja, joiden värit eivät kuitenkaan kolahtaneet itselleni. Neulomismotivaatio löytyi, kun sukkien kohteeksi valikoitui mummoni. Ukille neuloin ihan perussukat 7 veljeksestä muutaman tiukan luentopäivän aikana, ja olipa ihana pitkästä aikaa saada valmista ilman kuviokikkailuja.
Valmiisiin sukkiin laitoin kässämessuilta ostamaani sukkalateksia, minkä käyttö oli tosi vaivatonta ja näppärää. Toivottavasti jarrut toimivat käytössä ja pitävät vanhukset tolpillaan parketilla tassutellessa.
Jouluaatto on jo kahdeksan yön päästä ♥