Mitä ihmettä, jälleen neule! Ei auta enää vastaväitteet, lankahommat ovat vieneet minut kyllä ihan mukanaan. Minut, joka on aina pitänyt neulomista ihan liian hitaana ja työläänä ja neuleohjeita käsittämättöminä selostuksina. Olen oppinut poimimaan pudonneita silmukoita, purkamaan hallitusti ja saamaan valmista aikaan. Paras juttu on kuitenkin se, että käsityö kulkee mukana! Ompelukoneita ei viikonloppureissuille tai luennoille voi mukana raahata, mutta neule puikkoineen sujahtaa kassiin kätevästi. Tehokkuutta ja toimeliaisuutta rakastava puoleni on onnesta soikeana.
Ja katsokaahan nyt, on kirjoneuleet ja kaikki, nappilistakin löytyy. Jes! Muistan noin vuosi tai ehkä parikin sitten ihastelleeni Ragga Eiriksdottirin Loki-neuleita useammassa paikassa, mutta ohittaneeni sen silloin ylitsepääsemättömänä. Nyt oli kuitenkin tähtimerkit sopivissa asennoissa ja biorytmit kohdallaan, kun päätin reippaasti vaan yrittää. Kuun alussa tulostin ohjeen (ilmainen ohje löytyy useammasta lähteestä, joten laitan sen tähän) ja Turun reissulta ostin Dropsin langat ja puikot.
Käyttämäni lanka on Dropsin Extra fine merinoa, jota kului yhteensä viisi kerää. Ihana lanka, hitsi kun Dropseja ei meidän seudulla myydä missään. Kooksi valitsin 4 v. sillä olin lukenut näiden olevan pieniä mitoiltaan. Tulipahan taas kasvunvaraa... Neulomiseen meni noin viikko, sillä työ oli joutuisaa tehdä kokonaan pyörönä. Siihen se sitten tyssäsikin pariksi viikoksi, kun alkoi jännittää liikaa tapa, jolla villapaidasta saatiin takkimallinen.
Tekniikka on nimeltään "steeking", ja tarkoittaa sitä (ainakin tässä tapauksessa), että keskelle ommeltiin kaksi ommelta, joiden välistä neule leikattiin auki. Kyllä jännitti!! Kesti se kuitenkin kasassa peloistani huolimatta... Suurin ongelma tämän jälkeen oli se, etten tiennyt kuinka saada reunat siistiksi. Ohjeessa käskettiin virkata langanpäät piiloon, mutta en tajua mitä se tarkoittaa? Lopulta päädyin poimimaan reunoista ensimmäiset ehjät silmukat ja neulomaan nappilistan. Hapsottavan reunan peitin satiininauhalla käsin ommellen. Ihan kelpo ratkaisu, mutta siistimpikin olisi voinut tulla. Nappilistan kanssa tuhersin kyllä pitkään ja huolella ennen kuin sain napinlävet sopivaan kohtaan - vasta seitsemäs (!) kerta onnistui!
