"Kuinka elefantti syödään? - Pala kerrallaan." Tämä sanonta on pyörinyt mielessäni, kun olen yrittänyt päästä taas vauhtiin ompeluhommissa. Pulma ei ole siinä, etten keksisi ommeltavaa, tietäisi mitä tehdä tai löytäisi materiaaleja. Aivan päinvastoin. Minun jumitukseni johtuu siitä, että kaikkia edellä mainittuja on liiankin kanssa ja lopulta aloittaminen on vaikeaa. Kokoan kangaspinoja ja lajittelen kaavoja, mutta punainen lanka ja motivaatio pysyvät kateissa.
Lopulta tajusin pääseväni käyntiin vain tuon elefanttivertauksen kautta. Sen sijaan, että yritin hahmottaa isoja vaatekokonaisuuksia ja tyhjentää kerralla puolet kangasvarastosta, oli parasta valita yksi kangas, yksi kaava ja vain ommella. Ei koko garderoobia kerralla, vaan yksi vaate kerrallaan. Valita simppeliä ja tarpeellista. Ja kun yksi valmistui, niin leikkasin uuden. Jotta vauhti ei hyytyisi, oli varminta pysytellä samoissa sävyissä, jotta lankojen vaihto saumuriinkaan ei ollut tarpeen. Mustia sävyjä siis tällä kertaa!
Lopulta kumpikin mukula sai muutaman vaatteen ja ompeluinspikseni taas uutta potkua. Sovituskuviin molemmat valitsivat mieluisimmat :)
Poitsun paidat ovat vanhalla kunnon Formal or fun-kaavalla (Ob 1/13) pienin muokkauksin. Housuihin testasin uusimman Ottobren Little basic-kaavaa koossa 104, mutta 110 pituudella. Ihan käypäset pöksyt tuli, mutta ihan liian lörppö malli makuuni. Ei jatkoon meillä.
Ihana Savanni-kangas on Ainolalta tilattu ja miellyttää erityisesti omaa silmääni, mutta "Pätmän-paita" kirvoitti sellaiset riemunkiljahdukset, ettei ole epäselvää, kumpi oli enemmän lapsen mieleen. Batmanit ovat Kangaskapinalta tilatut. Housujen farkkutrikoo on Jättirätistä, ja niin hyvälaatuista, että tekisi mieli lähteä Turkuun ihan vain sen takia.
Meidän puputyttö puolestaan ihastui pupumekkoon, jonka kankaan Jaana ystävällisesti toimitti minulle Ruotsista asti ♥ Verkostoituminen kannattaa ompeluharrastuksissakin! Kaavana mekossa on Roses on grey (Ob 4/16) koossa 86. Harmaan Tarina-mekon taas leikkelin ikisuosikkini, Bert-bodyn, avulla. Legginssit ovat Catepillarit 74 koon leveydellä ja 86 pituudella. Sydänpolvipaikat ovat muuten kivat, mutta miten se onkaan niin vaikeaa saada ne polvien kohdalle...
Jostakin syystä neidistä on tullut jo nyt varsin kranttu erityisesti pipojen suhteen. Ainut hyväksytty malli oli kesäinen lippapipo ja vaihtelua oli saatava. Ompelin pari versiota, joista pinkkirusettisen Hänen Korkeutensakin hyväksyi. Rusettipipoissa vaan on sitä jotain ♥
Ps. Nyt kannattaa pysytellä kuulolla niin blogin kuin facebook-sivuni puolella, sillä tässä kuussa juhlitaan Punatukan ja kahden karhun synttäreitä! Arvontaa luvassa ;)