Quantcast
Channel: Punatukka ja kaksi karhua
Viewing all 367 articles
Browse latest View live
↧

Kuplat ja Vuorisaurus + alekoodi Ommelkuplalle!

February 15, 2018, 11:42 pm
$
0
0

Yhteistyössä Ommelkupla.

















Kangasvarastot. Nuo ompeluharrastajan kotoa löytävät kasat, joita voi pitää niin siunauksena kuin kirouksena. Ne vievät tilaa (laajuus on verrattavissa kangashamsteroinnin vakavuuteen), keräävät pölyä, aiheuttavat hetkittäin tunnontuskia sekä herättävät todellisuuteen ompeluajan rajallisuudesta. Samalla ne kuitenkin muotoutuvat pidettäviksi vaatteiksi, mahdollistavat extempore-ompelut, herättävät inspiraatiota ja tuottavat iloa kauneudellaan. Omia hyvin hillottuja ihanuuksia voi silitellä sylissä ja ihan varmasti  se laskee verenpainettakin. Ja silloin jos tili on tyhjä, lämmitys poikki, kaupoista vaatteet loppu tai maailmanloppu lähestyy, ei huolta - omista kaapeista ompelee helposti vaatteet koko perheelle ainakin pariksi vuodeksi... Kankaiden keräilyni ei ole enää ihan yhtä pahassa jamassa kuin pari vuotta sitten, mutta onhan noita edelleen enemmän kuin kehtaa myöntää.

Olen näissä viime kuukausien muuttotohinoissa tuskaillut  kangasvarastoani sekä etenkin kuosillisten kankaiden määrää. Ehkä sen takia kangaskauppojenkaan uutuudet eivät ole sykähdyttäneet ihan entiseen malliin eikä tilauksiakaan ole lähtenyt. Kunnes törmäsin Ommelkuplaan! Nähdessäni facebookin feedissä heidän kankaansa, tiesin oitis löytäneeni jotain sellaista, mitä olen kaivannut. Kangasrakkautta ensi silmäyksellä. Juuri oikeat värit, kaunis maalatun näköinen pinta ja leikkisä kuosi. Jotenkin ihanan erilaista. Ja lapset ihastuivat näihin ihan yhtä paljon! Saadessani kankaat käsiini, oli ilo huomata myös laadun olevan hyväntuntuinen, sileä ja pehmeä. 

Ommelkuplan takana on tamperelainen pariskunta, Eveliina ja Henri, jotka avasivat verkkokauppansa tammikuussa. Tällä hetkellä heillä on myynnissä kankaita kolmella omalla kuosilla, tupsuja sekä kaksi omaa kaavaa, Frillahelma ja Iso huppu. Valikoima on laajenemassa ja sitä odotan innolla! Ommelkuplassa pidetään tärkeänä sitä, että kuosit ovat heidän näköisiään ja tuotanto kotimaista tai ainakin Euroopan rajojen sisältä. Kankaat täyttävät Öko-tex-standardin eli ovat myrkyttömiä ja turvallisia käyttää. 

Ommelkupla nimi on mielestäni yksi veikeimpiä. Ommelkupla tarkoittaa Eveliinan mukaan sitä tilaa, johon voi uppoutua suunnitellessaan käsitöitä, leikatessaan ihania kankaita ja toteuttaessaan ompeluprojekteja. Tuo fiilis on minullekin tuttu, on ihana hypätä ommelkuplaan aina ajoittain ♥

Tällä kertaa ompelin Iso huppu-hupparin pojalle Vuorisaurus-joustocollarista. Huppari on raglansaumainen ja siinä on kivat upotetut taskut sivuilla. Koot ovat mielestäni melko reiluja, 110/116 koko on oikein hyvä viisivuotiaalle pitkälle ja hoikalle (118 cm). Vuorisauruksen jämistä tein vielä jumpsuitin koossa 86 kummipojalleni synttärilahjaksi. Kangas tuli käytettyä ihan rippeitä myöten.

Tinttara sai Frillahelma-mekon kahdella frillalla. Kaavapaketissa on vaihtoehdot pidempään ja lyhyempään versioon, kahdella eri pituisella frillalla tai tuplafrillalla. Tämäkin kaava on mielestäni suht iso, mutta muuten tosi kiva. Omalle murulle tein koossa 86/92 lyhyemmällä yläosalla, jota jouduin vielä entisestään lyhentämään tytön ollessa äitinsä tapaan lyhytselkäinen. Mekon ompelin lilasävyisestä Kupla-collegesta, pinkki Kupla-trikoo jäi odottamaan vielä kesää ♥

Ja nyt kiitoksena sinulle, joka blogiani luet, saan tarjota alekoodin Ommelkuplalle! Koodilla PUNATUKKA saat 10% alennusta koko valikoimasta 16.2.-20.2.18. Käyhän kurkistamassa ♥

↧
Search

Satutalvi-mekko

February 20, 2018, 12:00 pm
$
0
0







Aurinko ♥ Tarvitseeko enempää sanoakaan, niin paljon tuo ihana valoilmiö piristää ja antaa virtaa! Ihan oikeasti aamulla jo tuntuu päivä alkavan paremmin, kun taivas punertaa vaaleanpunaisena. Ei ole yhtään liioittelua sanoa, että kevät on jo kulman takana, eihän? 

Ennen keväisempiä tunnelmia tuli kiirus ommella äkkiä käyttöön tämä söpönen Nuppu Printin Satutalvi-trikoo. Kuosi tuli myyntiin jouluksi, mutta etenkin tässä värissä se mielestäni on ihan sopiva myös ylipäätään talveen. Pupuja, bambeja ja keijuja, voiko ihanampaa olla!

Ompelin (jälleen) mekon. Mekon, koska Tinttara nyt vaan sattuu rakastamaan mekkoja. Muokkasin tuplakellohelman paitakaavaan (PaaPiin Myyry. Jos kellohelman kuosittelu kiinnostaa, löytyy Unelmalliselta ihan superhyvä ohje. ) ja viimeistelin koko komeuden pitsillä. Kanttien huolitteluun käytin laiskuuksissani tällä kertaa tosi tosi loivaa kaksipistesiksak-ommelta, mikä joustaa sopivasti. Tykkään kuitenkin kaksoisneulan jäljestä enemmän, siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Pari riemunkiljahdusta myöhemmin mekko pääsi jo testiin ja läpäisi - helma pyörii loistavasti. Ihana kuinka pienet asiat riittävät pienellä ihmisellä onnen aikaan saamiseksi! Mutta niinhän ne kyllä riittävät aikuisellakin; luistelu kirkkaassa pakkassäässä, laskiaispulla mansikkahillolla, vasta siivottu koti, insidejutut puolison kanssa, töissä lapsen minulle tekemä piirros, mehukkaat veriappelsiinit, hieno pulkkamäki, puhelu ystävältä, lauluesitys omilta pikkumuruilta... Ei sitä aina paljoa vaadita.

Kirpsakan kirkkaita päiviä just Siulle ♥



↧
↧

Lisko konekirjonnalla ja asiaa erikoispuolakotelosta

February 26, 2018, 12:29 pm
$
0
0

Yhteistyössä Pfaff Suomi*







Uudet tekniikat, trendit ja villitykset ovat usein sellaisia, joihin ihastun oitis. Otan screenshotteja kuvista, googletan ohjeita, ihailen muiden tuotoksia ja saatan jopa hankkia tarvittavat välineet. Yleensä aikaa ehtii kuitenkin kulua ennen työhön tarttumista ja innostus lopahtaa. Arvaatkin jo varmaan miten siis käy... Paljon ilmaan ja Pinterestin syövereihin jääneitä ideoita ja laatikoihin hautuneita tarvikkeita, jotka odottavat sopivaa hetkeä.

Vähän sama on ollut tilanne ompelukoneen lisätarvikkeiden kanssa. Aiemmankin koneeni mukana tuli iso pussi härpäkkeitä, joihin vannoin perehtyväni, mutten sitten koskaan saanut aikaiseksi. Sen takia yksi syy Pfaff Suomen yhteistyöhön* lähtemiseen oli se, että oppisin ja ottaisin haltuun enemmän ompelukoneen mahdollisuuksista ja tutustuisin kaikkiin niihin paininjalkoihin ja muihin tilpehööreihin, mitä koneen varustelaatikko sisäänsä kätkee. 

Ensimmäisenä halusin kokeilla vapaata konekirjontaa, joka on ollut suunnittelun tasolla jo pari vuotta. Selkokielellä kerrottuna kyse on siitä, että ompelukoneen syöttäjät ovat pois käytöstä (eivät siis syötä kangasta tiettyyn suuntaan) ja kangasta ohjataan vapaasti käsin haluttuihin suuntiin, ikään kuin piirretään ompelukoneella. Mietin aikani sopivia kuvioita kokeiltavaksi, kunnes silmiini osui poikani tekemä liskopiirros. Ipana on ollut viime ajat hyvin kiinnostunut dinoista , käärmeistä ja liskoista ja niitä on kirjoista luettu ja piirretty huolella. Tämä jättiläisvyölisko oli minusta niin hieno, että se ansaitsi ehdottomasti päästä paitaan! Design by 5 vee ♥ (Lopussa rautalankaohje vastaavan  kirjonnan toteuttamiseen.)

Koska ompelussa on kyse ajoittain välineurheilusta, oli minulla tässä käytössäni niin vapaaompelu-/parsinjalka sekä erikoispuolakotelo. Vapaaompelujalkaa hyödyntäen kangasta voi tavallista ompelu-/tikkauslankaa käyttäen kirjoa kummalta puolelta tahansa, mutta tahdoin tässä kokeilla samalla myös paksumman langan käyttämistä alalankana. Siinä kohtaa erikoispuolakotelo astuu kuvaan! 

Erikoispuolakotelossa on avarampi ohitusura, joten paksukin lanka kulkee helposti alalankana. Tällöin ommellaan kankaan nurjalta, jotta kuvio näkyy oikealla puolella. Joissain ohjeissa vastaavaa neuvotaan tekemään löysäämällä puolakotelon ruuvia, jotta lanka kulkisi vapaammin. Tätä ei kuitenkaan kannattaisi tehdä, sillä (vaaka)puolakotelon ruuvia ei ole tarkoitettu säädeltäväksi ja optimaalinen alalangan kireys voi kadota. Erikoispuolakotelo on tosi kätevä myös kaksoisneulalla ommellessa, kun alalanka kulkee löysempänä! Aiemmin olen joutunut kiristämään reilusti ylälankaa (tai kuten ekassa koneessani, ruuvailin sitä puolakoteloa), jolloin tikkaus herkästi vetää kuprulle ja joustavuus kärsii. Tällä tulee ihan supernättiä kaksariommelta.



Miten tuollainen kirjontakuva siis tehdään? Tässä ohje lyhykäisyydessään:


  • Valitse kuva mitä haluat käyttää ja jäljennä se tukikankaaseen. Itse käytin tarrapintaista veteenliukenevaa tukikangasta, mikä oli ihan loistava tässä. Myös joustamaton silitettävä tukikangas käy. Huomioi kopioidessassi, että kuva tulee peilikuvana kankaan oikealle puolelle. 
  •  Leikkaa se vaatteen osa, johon kuva tulee ja kiinnitä tukikangas kuvineen sopivaan kohtaan.
  • Puolaa (kovin paksut käsin) haluamasi alalanka (esim. helmilanka, puuvillalanka tai nyt käyttämäni paksuhko "kultalanka"). Laita erikoispuolakotelo paikoilleen, pudota koneesta syöttäjät alas, vaihda vapaaompelujalka paikoilleen. Ylälankana käytetään alalangan väristä ompelulankaa.
  • Ompele suoralla ompeleella piirtämiäsi viivoja pitkin, muista kuljettaa kangasta itse. Periaatteessa ommella voi mihin suuntiin vaan, mutta siisteimmän lopputuloksen ainakin tässä sain, kun käännyin kulmissa ja ompelin "oikeaan" suuntaan.
  • Ompeleen alussa ja lopussa jätä langanpätkät pitkiksi ja vedä ne nurjalle puolelle päätelläksesi ne siististi.



Minusta tästä tuli ihanan symppis lisko, mitä sinä pidät?

Oletko sinä kokeillut jo konekirjontaa? Jos et, niin viimeistään nyt kannattaa, onhan kirjonta Taitoliitonkin nimeämä tekniikka tälle vuodelle. Hyviä vinkkejä kirjontaan löytyi myös Kangaskorjaamolla-blogista sekä Sormustin-blogista, jossa Anni testaili niinikään erikoispuolakoteloa.



Kirpsakan talvista viikkoa just siulle, yritetään tareta pakkasista huolimatta ♥

↧

Salakavalat ja valepalmikot

March 5, 2018, 12:19 pm
$
0
0







Meillä on pakkasta piisannut enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Kylmää on niin ulkona kuin sisällä, sillä väliaikaiskotiamme vetoisampaa huushollia saa etsiä. Sohvalla istuessa pitää olla kaulaliina kaulassa ja tytärkin tahtoo nukkua lapaset kädessä. Mutta pakkasesta huolimatta, kuinka ihanaa onkaan tuo valo! Niin kaunista, niin kuulasta, niin säkenöivää. Esteetikko minussa huokailee onnesta, vaikka samalla pitää huivia kietoa poskien peitoksi. 

Koska kylmä, siksi villasukkia. Vaikka olen neulonut viime kuukausina paljon, eivät sukat ole päässeet omia koipia lämmittämään, vaan matkanneet lahjaksi. Oli siis aika neuloa parit sukat ihan vain minulle. Aloitin sinapinkeltaiset valepalmikot jo matkalla viime syksyn kässämessuille, mutta ne jäivät silloin kesken. Nimenomaan tuo kamala viima mikä kodissamme käy, toimi motivaattorina sukkien viimeistelyyn ja kovasti tarpeen ne ovat olleetkin. 

Keltaiset villikset ovat ihan käyttökelpoiset, mutta lempparini ovat ehdottomasti nuo hempukan vaaleanpunaiset. Neuloin ne Villasukkien vuosi- kirjasta löytyvällä Salakavalat-ohjeella. Salakavalat on minusta hauska nimi ja kivat nuo oli neuloakin,  huomattavasti helpommat kuin miltä näyttävät. Molemmat sukat neuloin Novitan 7 veljeksestä. Nyt on vielä yhdet sukat puikoilla, josko sitten malttaisin palata ompelupuuhiin taas.

Valonsäteitä ja jäätimantteja just siun viikkoon ♥



↧

Pienten tyttöjen mekkoja & alekoodi Almandiinille

March 13, 2018, 2:46 am
$
0
0

Yhteistyössä Almandiini*









Meidän pieni prinsessamme on parin viikon päästä kolmevuotias. Siis apua, kolme! Ihana ajatus sinällään, että olemme saaneet luotsattua toisenkin lapsen pikkuisesta kääröstä leikki-iän kynnykselle suhteellisen kunniakkaasti. Toisaalta rintaa korventaa tuska siitä, ettei perheessämme ole oikeasti enää taaperoa saati vauvaa. Eikä sellaista ole näköpiirissäkään, laumamme on jo täynnä.

Vaikka vauvakupla niin ihastuttavan hattarainen olikin, on myös vapauttavaa olla siinä vaiheessa, jossa kukaan ei tarvitse minua 24/7 akuutisti. Yöunet katkeavat vain kerran yössä, kun nuorimmainen haluaa vessaan. Kaikki syövät samaa ruokaa, osaavat liikkua omin jaloin ja aivojen käyttö onnistuu kohtalaisesti, kunhan uni- ja ruokatasapaino ovat kohdallaan. Tähtien ollessa oikeassa asennossa ipanat osaavat leikkiä ihania ja kekseliäitä leikkejä yhdessä, ja äiti voi ninjan viekkaudella vetäytyä takavasemmalle ja varastaa pienen hetken itselle. Lapset ovat halutessaan omatoimisia, fiksuja ja keskusteluyhteys on yleensä saavutettavissa oleva asia. Toisaalta molemmat ovat vielä niin pieniä, ettei heitä tarvitse itsekseen päästää mihinkään eikä napanuoraa kokonaan katkaista. Voi luoja, sittenhän minä vasta sydän syrjälläni olenkin! 

Vaikka synttärijuhliin on vielä aikaa (juhlitaan vasta uudessa kodissa kevväämmällä), en voinut olla ompelematta mekkoa jo valmiiksi. Sain tilaisuuden ommella jälleen Almandiinin ihanista kankaista ja yksisarvispuuvillan nähdessäni tiesin heti sen olevan täydellinen synttärimekoksi. Hitsi, kun en saanut kunnolla kuviin vangittua kankaan glitterpintaisia timantteja, joihin tyttö ihastui erityisesti! Tinttara elää täysin sydämin prinsessa- ja yksisarvisvaihetta ja äiti elää hengessä mukana. Sisälläni uinuva juhlanjärjestäjä alkaa jo heräillä...

Mekon mallia etsin netistä, sillä halusin jotain uutta ja löysin tämän Posey Party Dress-kaavan, jonka ostin Etsyn kautta. Mekon yläosa on selän puolelta napitettava ja suorakaiteen muotoiset hihat rypytetään pääntielle. Helma on reilusti pyörivä, vaikka sekin on suorakaiteen muotoisesta kappaleesta ommeltu. Koko prinsessaisuuden kruunaa vyötärölle solmittava vyö ja iso rusetti, jonka arkikäytössä voi jättää pois. 




Toinen kangas mihin ihastuin oli tuo kissapuuvilla, sillä ajattelin sen olevan täydellinen mekkokangas kummitytölleni, jonka kotona juuri tuollainen musta kissa elelee. Ompelin siitä mekon Ottobresta löytyvällä Pilvipouta- kaavalla. Kokona on 104 ja hieman leveältä vaikuttaa, mutta muutan kaunis malli ja helppo ommella. Todennäköisesti teen vastaavan myös omalle neitoselle jossakin vaiheessa. 

Ja ai että kuinka ihana olikaan ommella joustamatonta puuvillaa pitkästä aikaa! Kangas asettui ja kulki juuri niin kuin sitä komensin, rypytyksetkin onnistuin saamaan kauniin tasaisesti. Hyvänä apuna ompelussa oli Pfaffin ompelukoneeni, jonka erilaisia paininjalkoja testailin. Kissamekkoon tein piilovetoketjun, jonka sai kerrasta oikein ommeltua piilovetoketjujalkaa käyttäen. Helmaan puolestaan kokeilin piilo-ommelpaininjalkaa, jonka ansiosta helmakäänteestä ei aiheudu näkyvää tikkausta vaatteen oikealle puolelle.






Yksisarvismekkoa tehdessäni käytin ensimmäistä kertaa täysin automaattista sensormatic- napinläpeä, ja yllätyin iloisesti kuinka näppärästi nuo aiemmin välttelemäni reiät syntyivätkään. Kone tikutti napinlävet juuri oikeaan kohtaan lähes itsestään. Napit sentään ompelin käsin, vaikka olisi nekin voinut koneella kiinnittää. Käyttelin myös koristeommelpaininjalkaa, sillä halusin mekon helmaan sydäntikkauksen. Sopii mielestäni mekkoon kuin sarvi ponin otsaan ♥



Oletko sinä enemmän joustamattomien vai joustavien kankaiden ystävä? Asia on kovasti tapetilla tällä hetkellä elastaaniin liittyvien ekologisten pulmien takia, joten sen puoleen tämä joustamattomista kankaista ompelu osui hyvään saumaan. Almandiinin kankaat ovat omiaan mekkoihin ja paitoihin, samoin kuin pussukoihin, laukkuihin, tyynyihin... you name it! Nyt kannattaa käydä kurkkaamassa valikoimaa, sillä koodilla karhu saat koko valikoimasta 15% alennusta 13.3.-15.3.  

Taianomaista viikkoa just siulle ♥
↧
↧

Miten päästä alkuun? 9 vinkkiä ompeluharrastuksen aloittamiseen

March 18, 2018, 1:09 pm
$
0
0


Minulta on monesti kysytty sitä, olenko ommellut aina tai saanut siihen jotain koulutusta. Samaan lauseeseen usein huokaistaan, että kunpa osaisin itsekin. Lähes aina vastaukseeni sisältyy seuraava lause: jos minä oon oppinut, niin sinäkin voit oppia! Olen ommellut nyt vajaat viisi vuotta, itse opetellen (kantapään kautta yleensä), neuvoja kysyen, kokeilemalla, mokailemalla ja iloisesti yllättymällä. Taustalla on toki peruskoulun kässätunnit, joilta muistin suurin piirtein sen miten ompelukone langoitetaan ja kuinka kaavat piirretään arkilta. Tältä pohjalta uskallan kuitenkin väittää, että jos intoa ja tahtoa on, syntyy taitoa aivan saletisti ajan mittaan. Kokosin tähän postaukseen omat epäammatilliset vinkkini sinulle, joka mietit, että osaisitko ommella ja uskaltaisitko kokeilla. Anna mennä vaan!

  • Inspiroidu ja innostu!
    • Se on ehkä se tärkein. Jotta voi oppia jotain sellaista mikä ei välttämättä ole helppoa ja mikä vie aikaa, tarvitaan motivaatiota. Hypistele kauniita kankaita, ihastele taidokkaita käsitöitä somessa ja blogeissa, käy käsityömessuilla, inspiroidu siitä kaikesta, mitä itse tekemällä voi saada. Tee alkuun jotakin pientä ja varmasti onnistuvaa, jotta intosi saa lisäpotkua.


  • Satsaa välineisiin jo alussa!
    • Mikään ei tapa syntynyttä innostusta yhtä tehokkaasti kuin tylsät sakset, reikiintyvät kankaat ja langat suttaava ompelukone. Kun ompeluinspis iskee, kannattaa käydä kokeilemassa ompelua jonkun tutun luona tai vaikkapa kansalaisopiston kurssilla tai lainata kone lähipiiristä. Jos harrastus tuntuu omalta ja investointi on mahdollinen, osta itsellesi kunnollinen ompelukone. Hyvä käytetty kone voi olla paljon parempi kuin uusi markettikone. Muutaman satasen koneella pärjää jo hienosti! 
    • Mikäli ompelukoneestasi löytyy kunnolliset joustavat ompeleet, et ainakaan aluksi tarvitse saumuria. Hyvällä ompelukoneella ompelet niin joustamattomat kuin joustavat kankaat. Trikoovaatteiden tekijänä myönnän kuitenkin, että ilman saumuria harrastukseni olisi lopahtanut alkuunsa. Saumuri on paljon nopeampi ja jälki nurjalla huolitellumpaa kuin ompelukoneen jousto-ompeleella. 
    • Lisäksi tarvitset hyvät kangassakset, teräviä nuppineuloja, mittanauhan, merkkauskynän ja laadukasta ompelulankaa. Muita tilpehöörejä ehdit haalia sitten tarpeen mukaan.


  • Lue käyttöoppaita ja ohjeita!
    • Uutta ompelukonetta on turha rikkoa sillä, että langoittaa sen väärin tai runnoo menemään vääränmerkkisillä neuloilla. Ohjeet ovat lukemista varten ja esim. koneeseen liittyvissä pulmissa ja kysymyksissä vastaus löytyy hyvin usein manuaalista. Suosittelen myös aloittamaan valmiskaavoista ja niihin liittyvistä ohjeista, joissa vaihe vaiheelta neuvotaan etenemisessä. Tämä on toisaalta makuasia; jollekin toimii parhaiten mutkattomampi tapa läntätä valmisvaate kankaan päälle ja leikata vähän sinne päin - ja ihan hyvä tulee silti. Enivei, minä olen ohjeiden kannalla silloin, kun oma päättely ja osaaminen on vielä alkutekijöissään. Itse olen kokenut Ottobre-lehtien kaavat ja ohjeet helpoimmiksi, joten niitä tarkasti seuraamalla ei voi mennä pahasti huti. 
  •  Verkostoidu paikallisesti ja liity somen kässäryhmiin !
    • Itse olen saanut hurjasti apua, hyviä vinkkejä ja mm. kaavoja lainaan paikallisilta ompelututuilta. Facebookista löytyy paikallisia ompeluryhmiä ympäri Suomen, kannattaa etsiä omansa.  Näiden kautta löydät myös laneille, missä voit tutustua ihan niin kuin IRL. Paikallisten ryhmien lisäksi Facebookissa on ryhmänsä niin lasten- kuin aikuisten vaatteiden ompelijoille, käsityöblogeille ja niiden lukijoille sekä sekalaisia mainioita ryhmiä kuten Saumanvara, Ompeluelämää ja Ompelumania. Ryhmien kautta saa ompeluun niin inspiraatiota kuin apua ja vertaistukea. Mukavaa on päästä jakamaan myös omia ompeluksiaan ja saada kannustusta sitä kautta.
  • Käytä valmiita materiaaleja opettelun tueksi!
    • Pään hakkaaminen seinään itsekseen on turhaa, sillä valmista ja helposti saatavaa opetusmateriaalia on tarjolla! Esimerkiksi Unelmalliselta löytyy selkeä opas ompeluharrastuksen alkumetreille ja Susanna Vesterinen on kirjoittanut Saumuriklinikka- oppaan. HiOp on puolestaan koonnut lastenvaatteiden ompelun helppoon pakettiin ja video-ohjeetkin ovat kaikkien saatavilla. Punomosta löytyy neuvoja tekniikoihin sekä spesifeihin ompelutöihin. Lisäksi youtube ja blogit ovat pullollaan vinkkejä lähes pulman kuin pulmaan. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen ellei itse tahdo sitä tehdä.


  • Kysy rohkeasti apua!
    • Liittyy vahvasti edellisiin kohtiin. Sellaista pulmaa ei ole, etteikö joku siinä osaisi auttaa. Ompeluryhmissä autetaan toista mielellään ja yleensä erilaisia vaihtoehtojakin tarjotaan. Ompeluun liittyy myös monia varsin innovatiivisia ratkaisuja, jotka eivät välttämättä itsellä tule mieleenkään. Itse olen tarvinnut jeesiä muun muassa koneisiin liittyvissä pulmissa, ompelujärjestyksen epäselvyyksissä, ideoiden loppuessa kesken ja mielipidekysymyksissä, ja kaikkiin on apua löytynyt somen ihmeellisestä maailmasta.
  • Aloita helpommista töistä, mutta älä pelkää haasteitakaan!
    • Joustamattomista kankaista on monen mielestä helpoin aloittaa ompeluharrastus. Joustamaton kangas ei veny, vaan asettuu oikein leikattuna juuri mihin pitääkin. Ompelu on miellyttävää ja helppoa. Esimerkiksi simppelit lasten puuvillamekot tai vetoketjupussukat ovat minusta sopivia aloittelijoillekin.
    • Jos haluaa aloittaa joustavista ompeluista, ovat helpoimpia perushousut ja paidat. Lähtökohtaisesti ajattelen lapselle ompelemisen olevan helmpompaa, sillä yleensä vaatteet sopivat heille, jos valittu koko täsmää (malleissakin on toki eroja, joita voit alkaa hioa ja tarkastella lähemmin, kunhan alkuun olet päässyt). Aikuisen vaatteissa on yleensä enemmän tekemistä istuvuuden kanssa, mutta ei niitäkään kannata pelätä. 
    • Jos tahdot kuitenkin ommella ensimmäisenä työnäsi vauvan bodyn tai itsellesi vetoketjuhupparin, tee se! Monesti ompelussa liikkuu kauhujuttuja mm. juurikin vetoketjuista, neppareiden laitosta, resorilla kanttaamisesta, napinlävistä tai taskujen ompelusta, mutta niitä ei kannata liikaa kuunnella. Kokeile rohkeasti ja pyydä apua tarvittaessa.


  • Tee pohjatyöt ja valmistelut huolella
    • Jos ohjeessa kehotetaan käyttämään tukikangasta, se kannattaa yleensä käyttää tai rypytys tekemään kahta rinnakkaista lankaa käyttäen, kannattaa ne molemmat ommella (tämän kanssa minä tahkosin vuosia). Kankaat myös kannattaa esipestä aina, jotta valmis vaate ei ensimmäisen pesun jälkeen kierrä tai ole auttamatta liian pieni. Silitä, nuppineulaa, harsi - ärsyttävät työvaiheet saattavat olla kullanarvoisia työn edetessä. Myös ratkominen kuulunee tähän kategoriaan ja vanha mottoni sopii : "Jos mietit, pitäisikö purkaa, niin silloin pitää. " Kantapään kautta opittua viisautta... Vaikka ruma tikkaus tai pieni kurttu saumassa ei ensin tunnu vaivan arvoiselta, niin valmiissa työssä se harmittaa. Kokemuksella voin kertoa, että kivempi purkaa se juuri ommeltu kohta kuin koko työ myöhemmin. 
  • Älä luovuta, koita uudestaan!
    • Kuten Pikku Kakkonenkin muistuttaa! Ihan kuin mitä tahansa uutta taitoa opetellessa, vaatii oppiminen harjoittelua. Harjoitteluun taas kuuluu se, että välillä sujuu paremmin kuin toisinaan ja epäonnistumisen tunteita ei voi välttää kokonaan. Jos suunnittelemasi työ ei onnistunut, mieti voisiko sitä korjata muokkaamalla, sopisiko se jollekin toiselle tai voisiko kangasta hyödyntää muuhun työhön? Omalla ompelu-urallani mokia on tullut useita, mutta vain yksi vaate on jäänyt lopullisesti kesken ja lentänyt roskikseen (koska meni hermot). Kun tökkii liikaa, pidä tauko ja kokeile myöhemmin uudestaan. Siedä myös ompelujumit, niitäkin tulee aika ajoin. Tee sellaista, mikä ilahduttaa juuri sinua!
Nämä asiat nousivat esiin miettiessäni, mitä itse aloittelijana koin tärkeimmiksi ja mitä edelleenkin pidän ajankohtaisina. Tietenkin meissä harrastajissa näkyvät persoonalliset erot esimerkiksi tarkkuudessa, sinnikkyydessä ja luovuudessa, mutta monet jutut toimivat kaikille. Tuleeko sinulla mieleen muita hyviä vinkkejä? Kerro toki, niin lisään listaan! 

Kevään tuoksua ja valoisia iltoja tulevalle viikollesi ♥


↧

Niittyvilla - haalari kesää odottamaan

April 2, 2018, 2:33 am
$
0
0











Kangas saatu bloginäkyvyyttä vastaan Ompelimo MadeIralta. 

Minä olisin jo niin valmis kesään. Tai jos nyt sitä odotellessa edes kevääseen. Sellaiseen kunnolliseen, lumet ja jäät sulattavaan, puroja pulputtavaan, pisamia nenän päähän nostattavaan, lintuja laulattavaan ja räystäitä tiputtavaan kevääseen. Olisin valmis luopumaan paksusta toppatakistani ja Sorelin saappaistani, valmis ottamaan käyttöön valkoiset tennarini ja farkkutakkini. Olisin valmis lähtemään lasten kanssa metsäretkelle kevään merkkejä ihmettelemään ja kaivamaan esiin polkupyörät ja potkulaudat. Valmis ihailemaan mustasta maasta pukkaavia leskenlehtiä ja hauraan hentoisia hiirenkorvia puiden oksilla. Oi kevät missä viivytkään?

Pieniä, toivoa herättäviä hetkiä sain kokea eilen iltapäivällä, kun livahdin kävelylle koirien kanssa. Epäilykseni jääkauden alkamisesta väistyivät hetkeksi kävellessäni aurinkoista metsäpolkua, lämmön nostaessa hien pintaan ja saadessa lapaset pois kädestä. Kallion reunan jääpuikoista putoili vesipisaroita ja tuuli tuntui pehmeältä. Linnutkin saattoivat laulaa, mutta valitsin mielummin tahdittajani Spotifyn listoilta. Kuplivan reipas musiikki auttoi nastakenkiä nousemaan kevyesti ja kohotti myös mielialaa. Jatkoin lenkkiä aikomaani pidemmälle ja yllätyin, kun kymmenen vuoden jälkeen löysin ihanan uuden reitin kuljettavakseni. Askel askeleelta, hikinoron valuessa selkää pitkin, tunsin kuinka rankan ja pettymyksiä sisältäneen viikon aikana kerryttämäni henkinen paino alkoi myös valua hien mukana ja johan oli helpompi olla. Lenkiltä palasi iloisempi nainen  kuin mikä sinne lähti.

Elän siis kuitenkin toiveikkaana sen suhteen, että kevät ja kesä vielä saapuvat näille leveyksille. Ennemmin tai myöhemmin (ilmeisesti myöhemmin, mikäli meteorolegeja on uskominen). Aloitin valmistautumisen lämpöisiin säihin ompelemalla Tinttaralle kesähaalarin Ottobren 3/15 kaavalla. Olen yhden vastaavan tehnyt aiemminkin ja siitä on tullut käyttövaate ympäri vuoden. Neidillä on nimittäin tapana heti kotiin tullessa kiskoa pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet pois ja vaihtaa ylleen kesämekko tai joku muu hörsyläinen. Myös tämän mallinen "kesäpuku" on kelvannut loistavasti, vaikka hulmuhelmat puuttuvatkin. 

Tämä haalari on ommeltu ihanasta Susanna Sinivirran suunnittelemasta Niittyvilla-trikoosta, joka on Ompelimo MadeIran tuotantoa. Kyseessä on itselleni uusi yritys, yhden naisen ompelimo, jonka tarkoituksena on laajentaa kangasmyyntiin lähitulevaisuudessa. Niittyvilla on näistä kankaista ensimmäinen. MadeIran tuotteita on tällä hetkellä myynnissä mm. täällä. MadeIra on tulossa myös ensi kesäkuun Ommel-festareille. (Siinä on muuten yksi must- kohde tulevalle kesälle! Oletko sinä menossa tulossa?) Mielestäni kangas toimii hyvin tässä vaatteessa, sillä kuosi pääsee jatkumaan koko vaatteen pituudella ja kohdistelemalla sain kukkia muun muassa hihoihin. Käyttäjälle oleellista oli vaaleanpunainen väri ja niskassa tampin korvaava silkkinauharusetti ♥

Joko sinä olet aloittanut keväisemmän garderoobin kokoamisen? Minulla on käsityöt vähän jäissä, sillä viimein saimme remontin uudessa kodissa alkuun. Kunhan ompelukamari valmistuu, alkaa koneet hurista varmasti tuttuun tahtiin :)

↧

Lapsimessut 2018 perheen kanssa

April 24, 2018, 12:17 pm
$
0
0

Sisäänpääsy messuille saatu blogipostausta vastaan.

Olen jo kahtena edellisenä keväänä suunnannut tieni kohti Lapsimessuja, joten tänä vuonna lähtö oli jo aika itsestään selvyys. Tuttuun tapaan Helsingin messukeskuksessa vietettiin kevään kivointa viikonloppua, joka kokosi saman katon alle Lapsimessut, Eläinystäväni-messut, Outlet expon sekä uuden Hupicon -tapahtuman. Aiemmista vuosista innostuneena päätin ottaa riskin ja ottaa mukaan koko perheen touhuamaan ja kiertelemään kymmenentuhannen muun lapsen ja vanhemman kanssa.  

Saavuimme messuille lauataina yhdentoista maissa, jolloin ruuhka taisi olla suurimmillaan. Minulla oli mielessäni muutama myyjä, joiden pisteellä halusin käydä ja loppuaika oli käytettävissä lasten ehdoilla. Ihmispaljoudessa suunnistaminen ja myyntipisteiden äärelle pääseminen tuntui vähän tukalalta, eikä hilpeä messuhuuma tavoittanut minua. Lapsetkin olivat vähän hämmentyneen oloisia, eikä jaksettu jonotella onnenpyöriin tai maistiaisiin. Päädyimme aika pian Hupiconin puolelle, jossa pääsi liikkumaan vapaammin ja niin miestä kuin ipanoita ilahduttivat muun muassa kauko-ohjattavat autot ja legot. Samaan ruuhkahuippuun kävimme myös ruokailemassa, jonka voimin saimme messupäivän uuteen nousuun.

Parhaat messuvinkit on hyvä antaa jälkikäteen ensi vuotta varten, joten muistiin itselle: Messuille kannattaa mennä joko heti aamusta tai selkeästi iltapäivällä, jolloin alueella on huomattavasti väljempää! Päivän edetessä tutustuminen myyjien tarjontaan sekä lasten touhupisteisiin on mukavampaa, kun selviää jonottamatta. Samaten messukarttaan ja näytteilleasettajalistaan ennakkoon tutustuminen kannattaa, jotta omat suosikit muistaa varmasti katsastaa. Itse en tätä tehnyt, vaan summamutikassa kiertelin kojulta toiselle, törmäten niin vanhoihin tuttuihin kuin löytäen uusia ihastelun kohteita. Mutta mitäpä meille jäi erityisesti mieleen?


Ompelijana minua kiinnostivat tietenkin ne myyjät, joilla oli valmiiden vaatteiden lisäksi myös kankaita mukana, kuten Verson puoti, Ommellinen, Taival, PaaPii ja etenkin Metsola, jolla kangasmyynti keskittyy nimenomaan messuille. Metsolalta mukaani tarttuikin vaaleanpunainen trikoo hopeisilla bambeilla, jota olin jo netissä ihastellut. Vaatemyyjiä Lapsimessuilla oli luonnollisesti lukuisia, mutta tänä vuonna en jaksanut tarkemmin katsella mitään. Kuhina näytti käyvän monilla tiskeillä ja esim. Gugguulle olisi pitänyt oikeasti jonottaa (tosin mitään Iltalehden uutisoimaa hullujen äitien taistelua lasten itkiessä ei sielläkään näkynyt).


Suurin ja uusin ihastukseni oli Siluettiverstas! Kävelin ohi kerran, kaksi ja huomasin palaavani yhä uudestaan hipelöimään valaisimia, puuleluja, kelloja sekä heidän suloisia Luppaset-vaatteitaan. Ensin tein kaupat yksisarvisvalaisimesta ja vielä juuri ennen messuilta poistumista oli käytävä ostamassa pojan huoneeseen Batman-lamppu. Muutenkin sisustuspuolen tuotteet kiinnostivat minua selvästi enemmän, nyt kun uutta kotia on viimein päästy laittamaan kuntoon. Rakastuin myös erityisesti Emilia Kareninan Rabbit-tuoleihin, mutta niissä tuli hintalappu vastaan.




Satuhahmo kulkue oli lapsien mieleen ja osuimme juuri sopivasti paikalle sitä katsomaan. Kulkueesta bongattiin ainakin Tatu ja Patu, Ainu-pupu, Hertta, Miina ja Manu, Harri-hylje, Puppe, Lego Ninja ja Koiramäen Elsa, joita muksut riensivät lavan edustalla halaamaan. Kävimme katsomassa myös Kikattavaa kakkiaista sekä upeaa Ruffle Armyn jättisaippuakuplaesitystä, jota isommatkin ihmiset tuijottivat haltioituneina! Lisäksi lapset viihtyivät Jamkidsin muskarissa muutaman kappaleen verran.




Taivalin pisteellä kävin moikkaamassa ihanaa Paulinaa ja hypistelemässä kankaita. Neulomon pisteen olin jo ohittamassa, mutta bongasin tuon taustassa näkyvän kivan koivukuosin ja kävin vaatteitakin katsomassa. Alimman kuvan LilJo &Vilja oli uusi tuttavuus, jonka kaunis somistus ja leikkisät vaatteet houkuttelivat tutustumaan. 




Liian monesti olen messuhuumassa sortunut shoppailemaan enemmän kuin omiksi tarpeiksi, mutta nyt pysyin suht kohtuudessa. Ostoskassiini päätyi Metsolan kankaan lisäksi Nuppu Print Companyn Talviuni- trikoo, josta haaveilen mekkoa itselleni, sekä yllä oleva Tunteiden kirjasto-värityskirja, josta ajattelen iloa olevan niin työssä kuin kotona. Niin ja ne valaisimet... Ihan kohtuulliset ostokset :)



Houkuttelemaan jäivät Emma's&Mama'sin puiset leikkiruuat sekä Poopuan rusetit, joihin on pakko perehtyä vielä myöhemmin uudestaan, sen verran söpösiä ne olivat. 


Messujen jälkeen tiedossa on, että kävijöitä oli tänä vuonna 47 000. Jäin miettimään, mikä on se Lapsimessujen salaisuus, että sinne on päästävä vuosittain? Yksin menemällä saisi rauhassa kierrellä vaateputiikkeja ja keskittyä esittelyihin sekä kuunnella luentoja. Toisaalta lasten kanssa on mukava käydä toimintapisteissä, kuulostella heidän suosikkejaan ja tehdä yhdessä ostoksia. Parasta olisi päästä kummallakin tavalla messuilemaan, mutta aikataulu ei ikävä kyllä tällä kertaa molempiin venynyt. Ehkä se on tuo ihanien tuotteiden ja iloisen tunnelman kombinaatio, jonka vuoksi merkitsen ensi vuoden lapsimessut jo valmiiksi kalenteriin :)

Kävitkö Sinä Lapsimessuilla? Mitkä olivat sinun suosikkisi?


↧
Search

Silmusta setti ja pari paitaa

May 2, 2018, 8:46 am
$
0
0












Yhteistyössä Nosh 

Miten hyvältä voikaan tuntua se, että olen vihdoin päässyt taas ompelemaan! Viime kuukaudet ovat olleet monin tavoin pitkiä ja kuluttavia, eikä aikaa tai jaksamista ole käsitöihin ollut kuin murto-osa entisestä. Intokin tuntui jo hiipuneen, mutta nyt ompelujumi on alkanut viimein väistyä. Ihanaa! Koska jumeja on ompelu-uralle mahtunut ennenkin, tiesin hyvin toimivimman hoitokeinon:  ompele helppoja, nopeasti valmistuvia ja varmasti käyttöön tulevia vaatteita. Sellaisia siis tällä kertaa. 

Ompelin NoshinSilmu-neuloksesta pojalle bomber-takin ja housut. Silmu on hauskan tuntuista, collegen vahvuista neulosta, jossa pintakuvio tulee hyvin esiin. Kangasta voisi halutessaan käyttää myös nurja puoli ylöspäin, jolloin raidallinen neulestruktuuri jäisi esiin. Silmu on napakkaa ja melko joustamatonta, hyvä vaihtoehto elastaanittomaan ompeluun. Housut tein Jujunan kaavalla, bomber löytyi viime kesän Suuri Käsityö-lehdestä. Bomberin käyttöominaisuuksia lisäsin upottamalla taskut etukappaleen leikkaussaumoihin. 

Silmun lisäksi kaivelin kaapin kätköstä pari Noshin trikoota, aina varman valinnan eli raidat sekä vihermustan Suhasun, joka yllätyksekseni oli pojalle mieluisa. Suhasu on viime syksyn mallistoa, mutta sitä löytyy vielä roosana verkkokaupasta. Vaaleanvihreä-valkoinen raitatrikoo on jo valikoimasta pois ja innolla odotankin, että uusia raitavärejä Noshille tulisi taas. Muita ihania kevät- ja kesäkuoseja onneksi on tarjolla useita, etenkin Tyrskyt houkuttavat minua. Näille paidoille oli selkeä tarve isommassa koossa, kun pienempiä sain juuri vastikään kaapista korjata pois. Tuo ipana kasvaa hurjaa vauhtia!

Ihanaa ja iloista loppuviikkoa, toivottavasti tavataan pian ♥

↧
↧

Viskoositunika ja ohje pääntien kuositteluun

May 8, 2018, 1:01 pm
$
0
0





Kuten viime postauksessa viittasin, olemme muuttaneet. Vihdoin ja viimein meillä on koti, oma ja ihana koti! On talo, on piha, on trampoliini ja oma ompeluhuone. Lapsilla omat kammarit, joihin levittäytyä kaikkine aarteineen,  aina haaveilemani pariovet meidän makuuhuoneeseen ja tilava sauna. Tavarat ovat löytäneet omat paikkansa, verhot on ripustettu ja taulut seinillä, kaikki on valmista tällä erää.  Ihan huikeaa!

Kaiken odottelun, pakattujen laatikoiden keskellä asumisen ja toisten nurkissa lymyilyn jälkeen on suorastaan hassua pystyä nyt rauhoittumaan. Kun stressi asumisen ja remonttiaikataulun  suhteen on hellittänyt, tuntuu pää omituisen tyhjältä, ikään kuin olisin unohtanut jotakin. Tämäkö on siis se normaali olotila! Saa nähdä mitä tämä omakotitaloasuminen tuo tulevaisuudessa mukanaan, mutta nyt ainakin tuntuu just oikealta. Tämä kodin löytymisen tarina on minusta loistava osoitus siitä, kuinka asiat todella järjestyvät aina, juuri kuten on tarkoitettu.  Olen kiitollinen tästä, kotona on hyvä olla.


Ompelin lapsimessuviikonloppua varten mustasta viskoositrikoosta rennon tunikan sekä legginssit Vimman Mystical flowers-trikoosta. Tai itse asiassa legginssit olivat ensin, joten ne kaipasivat parikseen jotain hillittyä ja takapuolen peittävää. Tunikan pääntielle tein rypytyksen antamaan vähän ilmettä muuten yksinkertaiselle vaatteelle. Kaikessa tylsyydessään tämä setti pomppasi lempparivaatteiden joukkoon kerta heitolla. 

Pääntien rypytys on helppo keino muokata peruspaitaa ja kaavan muokkauskin onnistuu kangasta leikatessa. Kuvasta selviää tapa, jolla itse tein kuosittelun. Parhaiten minusta tässä toimii laskeutuva kangas, mutta onnistunee myös napakammasta trikoosta tms. 
Rypytetyn pääntien huolittelin trikookaitaleella kolminkerroin kääntäen, mutta ohut käänne framilonilla voisi sopia myös. Kerrohan mitä mieltä olet, jos kokeilet :)

Kepeitä askelia ja valoisaa mieltä just siulle ♥
↧

DIY: Pussukka tuplavetoketjulla

May 11, 2018, 11:55 pm
$
0
0


Yhteistyössä Pfaff Suomi

Äitini on jo useita kuukausia sitten ekan kerran vihjaissut, että tarvitsisi olkahihnallisen kännykkäpussin töihin. Homma on siirtynyt milloin mistäkin syystä, viimemmäksi siitä, etten löytänyt haluamaani kaavaa ja mallia. Nyt äitienpäivän lähestyessä sain loppusysäyksen vihdoin ommella pussukka, menisi sitten sopivana lahjanakin. 

Olin saanut päähäni idean  yksinkertaisesta  kännykkäpussista, jossa olisi sivussa vetoketjutasku. Aloitin operaation sillä, että ensin summittaisiin mittoihin leikatuilla paperipalasilla, vetoketjuilla ja wonderclipseillä hahmottelin sen, kuinka taskukappale asettuu (minun logiikallani se oli melkoista pyöritystä ennen kuin hoksasin). Sitten mittailin kaavan ja leikkasin kankaat. Ettei pähkäily menisi ihan hukkaan, kuvasin ohjeen Sinullekin ♥

Kankaana käytin Almandiinin jämäkkää puuvillapellavaa, jonka tuin vielä silittävällä tukihuovalla päällipuolelta ja ohuemmalla vuorin puolelta. Eipähän ota puhelin osumaa heti, jos joku mummeli sitä äidin työpaikalla kolhii vahingossa. Hihnan tein samasta kankaasta nauhaksi taittelemalla, päihin karabiinilukot ja väliin turvalukko, noh tietenkin, turvallisuutta lisäämään.

Pussukka oli helppo ja miellyttävä ommella koneella, joka nikottelematta jaksoi ylittää moninkertaiset tukihuovat ja vetoketjuniput. Käytössäni oleva Pfaff Quilt Expression 4.2 kulkee kuin unelma ja kiinteä yläsyöttäjä helpottaa hommaa entisestään. Vetoketjun kanssa käytin vetoketjupaininjalkaa, jolla pääsee hyvin lähelle vetoketjun hammastusta. 

Ja nyt siihen ohjeeseen. Liitän oheen kaavan, jota itse käytin (kaava 1 & kaava 2 , sisältää muuten saumanvarat, paitsi vetoketjureunoihin lisää 0,5 cm), mutta mitat on helppo sovittaa omaan tarpeeseen, sillä palaset ovat vain suorakaiteen muotoisia. Kuvissa ei näy erikseen, mutta kankaat kannattaa tukea silittevällä tukikankaalla/huovalla. EDIT: Kaava ei tulostu oikein, eikä tekninen taitoni riitä asian korjaamiseen :( 
Tässä mitat, joilla voit itse piirtää kaavan:

Takakappale ja vuorin kappaleet: 15 cm x 21 cm
Etukappale: Sama kuin yllä, mutta katkaise kaava siitä kohdasta, johon taskun haluat.
Tasku: 15 cm x 25 cm
Sivulenksut: 5 cm x 4 cm.









Unohdin ottaa tästä vaiheesta kuvan, mutta tarkoitus on siis ommella takakappale vuorineen vetoketjuun kiinni, vetskari jää kankaiden väliin kuten etukappaleellakin. Silitä vielä huolellisesti vetskari esiin ompelun jälkeen. 







Hihnan voi tehdä samasta kankaasta taittamalla, nylonnauhasta tai vaikkapa hyödyntää vanhan käsilaukun irrotettavaa hihnaa. Halutessasi esim. meikkipussin, voit jättää sivulenkit ja hihnan kokonaan pois.




Jos ohjeesta tulee kysymyksiä, vastaan mielelläni. Kaavan tulostumista en ikävä kyllä päässyt vielä testaamaan, mutta toivottavasti se toimii ja tulostuu oikein. Testaan mahdollisimman pian!¨

Sitä ennen, ihanaa viikonloppua ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja siitä vasta haaveileville ♥
↧

Keväthuumaa ja ohje helppoon hameeseen

May 18, 2018, 12:55 pm
$
0
0










Oletko koskaan nähnyt, kun lehmät pääsevät ilakoimaan ensimmäistä kertaa ulos talven jälkeen? Tai miten orivarsat ovat kuin lentoon lähdössä päästessään kesälaitumille? Se hetki on täynnä riemua ja vapauden hurmaa, vauhkoontumista ja voimien koettelua, uskoa itseensä ja vehreyden huumaama pää.

Yllättäen ja rytinällä saapunut kesä tuntuu vaikuttaneen minuun ihan samalla tavalla kuin laitumella ilosta pukitteleviin varsoihin. Olo on hilpeä ja elinvoimainen (pois lukien piinaava siitepölyallergia, se kyllä syö naista urakalla...), hyräilyttää. Aamuaurinko, päiväaurinko, ilta-aurinko, aurinko, aurinko ja sanoinko jo, että aurinko hellivät säteillään saaden väriä poskiin ja mielialaa korkealle. Luonto on niin vihreä, että se näyttää photoshopatulta ja uuden kodin lähimetsät ovat kuin suoraan satukirjasta. Mille tahansa polulle astuukaan, löytyy aina suunta, joka vie kotiin. Tuomi tuoksuu ja linnut konsertoivat kilpaa. Elämä tuntuu keveämmältä, tulevaisuus valoisammalta ja kaikki ovet avonaisilta. Oi kesä, jatku tällaisena vielä pitkään!! ♥

Toinen helleaallon hurmioittama on tuo pienempi perheen naisväestä. Mikä onni ja autuus onkaan saada tanssahdella paljain säärin nurmella helmat hulmuten (helmat vaihtuvat moneen kertaan päivän aikana) ja timanttikengät välkehtien! 

Ompelin kirppikseltä löytämästäni muffinssipuuvillasta hamosen Tinttaralle. Kankaassa ihastutti neitiä eniten se, että hänen fanittamallaan Tealla on samasta kankaasta tehty liivi "Sormista sakset"-biisin videolla! Hameen pariksi tein Noshin trikoosta t-paidan, joka sointui värimaailmaltaan muffinsseihin. Paidan hihat kuosittelin perhoshihan muotoon levittämällä kaavaa ja suoristamalla pyöriön. Ei nyt ehken ihan priimaa tuo paita, mutta tämän kesän välttää varmasti.

Mietin hetken, että kannattaako näin yksinkertaisesta asiasta mitään ohjetta tehdä, mutta päätin silti kirjoittaa ylös neuvot hameen ompeluun. Samalla idealla voi soveltaa niin lapsen kuin aikuisen hameeseen ja halutessaan yläreunan käänteen voi yksinkertaistaa ja jättää rimpsun pois. Ehkä tuosta jollekin silti iloa on :)

Lisäyksenä kuvaan vielä se, että ennen käänteiden ompelua kannattaa reunat huolitella esim. saumurilla tai tehdä kapea käänne ihan reunaan, jolloin varsinainen käänne tulee siistiksi.


Ilostuttavaa ja huumaavan hykerryttävää viikonloppua just siulle ♥ Minulla alkoi miniloma ja ylihuomenna kutsuu Tukholma piipahtamaan. Kyllä tätä on odotettukin!

↧

Vanhaa roosaa äidille ja tyttärelle

May 24, 2018, 12:47 pm
$
0
0








Jotkut kankaat ovat niitä, jotka saavat silmät suurenemaan ja sydämen pamppailemaan ihastuksesta heti, kun sen ensi kertaa näkee. Kun napsusormi on käynyt ja paketti kotiin saapunut, silitellään kangasta hetki ja haudataan se kaappiin. Haudataan siksi, ettei mitään niin kaunista ja ihanaa vain voi käyttää "vielä", vaan se pitää säästää johonkin epärealistisen täydelliseen. Liian usein näille ihanuuksille on käynyt kuitenkin niin, että ajan kulku taittaa terän kauneudelta ja mieli muuttuu.

Joskus taas kuosi kiinnittää huomion erinäisissä yhteyksissä, instassa ja ompeluryhmissä. ja näyttää ihan kivalle. Mitä useammin sen bongaa, sitä paremmalta se näyttää ja visio alkaa kirkastua mielessä. Kun kankaan tilaa, on tiedossa jo se, mitä siitä on tuleva. Kun paketin saa noutaa postista, voi iskeä kankaan suoraan esipesuun, kaivaa kaavat esiin ja teroitella saksia. Kangas muuntautuu vaatteeksi lähes heti kotiuduttuaan eikä hautaudu hillottavaksi kaappiin. Tässä tilanteessa järki (tilaan sen mitä tarvitsen), tunne (kauneuden ihastelu, hyvät fiilikset) ja toteutus (visiota vastaava ompelu mahdollisimman nopeasti) kohtaavat toisensa täydellisesti!

Tämä Lalian vanhan roosan värinen lintukangas kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Tällaiset digiprintit eivät yleensä minua kiehdo, mutta jokin tässä kokonaisuudessa veti minut katsomaan samoja kuvia uudestaan ja uudestaan. Mielessäni välähti kuva bomberista itselleni, minkä ensin tyrmäsin älyttömänä - en kai minä nyt vaaleanpunaista takkia itselleni tekisi! Mutta niin vain kävi, kangasta oli saatava ja valmista myös. 

Kun meillä viime sunnuntaina oli lähtö Tukholman risteilylle, niin lauantaina iski hillitön tarve ommella vaatetta mukaan. Käynnistelin koneet jo aamupäivästä, kiihdyttelin iltaa kohti ja jatkoin pitkälle yöhön. Ja tavoitin viimein sen mahtavan flow-tilan, joka oli viime ajat pysynyt kadoksissa. Ihanaa, tätä olin kaivannut! Ompelu sujui kuin tanssi ja päivän aikana valmistui 7 vaatetta, mukaan lukien tämä oma bomber-jakku sekä t-paita neitoselle. En vaivautunut tekemään mitään välisovituksia tai vetoketjun harsimisia, ja silti tuli ihan priimaa, uskomatonta kyllä. Tällä fiiliksellä jaksaa taas pitkään.

Oman bomberin pohjana on Kotiliesi Käsityö-lehden kaava parin vuoden takaa, mutta muokkasin sitä paljon jo aiemmin tekemiini pusakoihin (tuolta löytyy muuten vinkkejä vetoketjun ompeluun). Kaava toimi hyvin myös trikoosta tehtynä ja sain monikäyttöisen pitkähihaisen kesäiltoja lämmittämään. Kangasta jäi hyvin myös tytön t-paitaan, jonka ompelin Seesaw-kaavalla (Ottobre 3/13). Kiva kaava muuten, mutta ihan kummallisen lyhyt sellaisenaan. Lisäsin siksi helmaan kaitaleen. Hihat on kivat, näitä pitää tehdä toistekin. 

Millainen kankaan ostaja sinä olet? Menetkö fiilispohjalla vai onko tarve aina tiedossa ennen ostopäätöstä?



↧
↧

OMMEL 2018

May 29, 2018, 11:29 am
$
0
0

Joko sinun kalenteriisi on merkitty matka Espoon suunnalle 8.-10.6. eli jo ihan parin viikon sisään?
Minun on ollut jo pitkään, sillä tätä juttua en tahdo missata! Älä missaa sinäkään. Tämä ei ole maksettu mainos tai yhteistyö, vaan puhtaasti ompeluintoilijan ennakkohehkutusta :)

Monenmoisia kässämessuja on ympäri Suomen vuosittain, neulefestaritkin löytyy, mutta Ommel 2018 on ensimmäinen kokonaan ompeluun keskittyvä festivaali. Tapahtuman tiedotteessa kolmipäiväisen Ommelin kerrotaan yhdistävän kangas- ja ompelutarvikemarkkinat, viikonlopun mittaiset ompelulanit sekä ompeluun liittyvä koulutus. Tapahtuman teemana on kotimainen kangasdesign, ja festivaali tarjoaa monipuolisen näkymän tämän hetkiseen suomalaiseen kangassuunnitteluun.

Ommelissa on tarjottavaa niin pitkään ompelua harrastaneille kuin vasta kiinnostustaan herätteleville. Parhaillaan on menossa ilmoittautuminen kursseille, joista osa on jo täysiä. Kurssivalikosta löytyy mm. kaavan kuosittelua omille mitoille, kepparin ompelua, alusvaatteita ja saumurin salojen opettelua. Itseäni olisi houkutellut värianalyysi, mutta se oli jo täyttynyt.

Kurssien sijaan aion suunnata kaikille avoimiin työpajoihin sekä piipahtaa luennoille, mikäli suinkin sopivasti ennätän. Paikkoja ei tarvitse varata, vaan osallistua voi omien aikataulujen ja kiinnostusten mukaan, jos tilaa riittää. Minua kiinnostaa eniten nahkapaperin ompeleminen sekä vinyylileikkuriin tutustuminen, joten toivottavasti näille pääsen osallistumaan. 


Luentojen ajankohdat julkaistiin juuri ja sieltäkin useampi kiinnostava osui silmään. Lauantain ja sunnuntain voisin istua kuuntelemassa vaikka koko päivät! 



Jos taas mielit ompelemaan hyvässä seurassa, on Ommelissa mahdollisuus osallistua Suomen suurimmille laneille. Varaa lanipaikka ja kiikuta koneesi mukana. Houkuttelisi sekin, mutta en kyllä jaksa täältä asti alkaa tavaroita Espooseen roudata. Mielummin keskityn työpajojen lisäksi olennaiseen, eli upeiden suomalaisten kangas- ja ompelutarvikemyyjien valikoimiin. Lista näytteilleasettajista on huikea! 

NÄYTTEILLEASETTAJAT

Aurinkokehrä
ehta.
Hellin
i k a s y r
ILOinen KettuLiini
Johanna K. Design
Juki ompelukoneet
Kangaskapina
Kikapi
KUOSIVERSTAS
Käpynen
Lalia
Majapuu Oy
Named
Nappitalo
Nuppu Print Company
Ommelkupla
Ommellinen
Ompelimo MadeIra
PaaPii
Patternsfrom Agency
Pfaff / Husqvarna Viking / Singer
Pikku Prinselat
SARAH DESIGN
SHALMIAK
Unelmallinen
Vanja Sea
Werkleray
Verson Puoti
VIIKUNA
Viljamin Puoti
Virkkukoukkunen

Jep, hengitä syvään, säilytä malttisi ja kiristä kukkaron nyörejä... Niin minun on ainakin tehtävä, ettei ihan lähde mopo lapasista kaikkien ihanuuksien edessä. Sen puoleen kurssille osallistuminen olisi voinut olla hyvä, ei ehtisi keskittyä lisämateriaalin hamstraamiseen. Ja hei, jos nälkä iskee kesken shoppailun, on siellä ruokaakin myynnissä! Palvelujen suhteen Ommelissa on kyllä panostettu, sillä esim. pitkämatkalaisille on tarjolla myös koulumajoitusta. 


Listasin tähän vielä omat tärppini, joita ainakin on käytävä katsastamassa:



ehta.
Ihania Katia ja Lauraa on käytävä moikkaamassa ♥ Myös heidän oman tuotannon kankaissa on monta houkuttelevaa, enkä ole aikoihin sieltä mitään tilannutkaan. Josko nyt löytyisi jotakin uutta! Ehtassa tykkään myös siitä tinkimättömyydestä, joka yrittäjäsisaruksilla on laadusta ja ekologisuudesta.


Ommelkupla
Ommelkuplalta himoitsen eniten uusia ompelumerkkejä ja toivon jokusen lycrametrinkin olevan tarjolla. Tämä on huikea uusi yritys, jolla on nyt jo monta ihanaa kuosia tarjolla. Ja tuo nimi, se vaan on niin hyvä.


Hellin
Poniletti ja Bubble bath, say no more.


Lalia
Lalia on myös uudempia kangaskauppoja, jonka valikoima näin prinsessana itseään pitävän lapsen äitinä on hurmaava. Toinen toistaan söpömpiä kuoseja!



Ommellinen
Liisan tarina Ommellisen johdossa on aika huima kertomus siitä, kuinka harrastus muuttui ammatiksi. Kauniita kankaita ja vaatteita, niitä on aina päästävä hipelöimään.

Alushousumaraton
Sunnuntain työpajassa pääsee valitsemaan itselle sopivan pikkarimallin ja ompelemaan sellaiset. Jos sunnuntaina vielä paikalla olen, niin tänne suuntaan varmasti!

Nahkapaperin ompelu
Nahkapaperi on itselleni vielä vieras materiaali, jota olisi mukava päästä kokeilemaan.

Suuri Käsityö - suunnittelutyöpaja
Pajassa voi oäästä suunnittelemaan oman toivevaatteensa ensi kevään Suureen Käsityölehteen. Kiinnostava ajatus, vaikkei minulla mitään mallia mielessä olekaan tässä vaiheessa.

Loppuun vielä perusinfot tapahtumasta:

AUKIOLOAJAT
pe 8.6. klo 12-19 | la 9.6. klo 10-18 | su 10.6. klo 10-16
TAPAHTUMAPAIKKA
Opinmäki, Lillhemtintie 1, Suurpelto, Espoo
VAPAA PÄÄSY!

Nähdäänkö Ommelissa siis? Jos nähdään, niin tule toki jutulle ♥





↧

Kun aika on - vetoketjupussukoita kiitoksiksi

June 2, 2018, 1:42 pm
$
0
0









Päivä täynnä liikutusta ja hyviä hetkiä. Pieniä käsiä omaani puristuneena, kilpailua siitä, kuka ehtii syliini juuri sillä hetkellä. Halauksia, harvahampaisia hymyjä ja hiusten pörrötystä. Heippahaleja, hyvän jatkon toivotuksia ja ihania muistamisia. Kainaloon painautuva pieni ihminen ja kuiskaus " tulethan sinä taas maanantaina, kai me vielä nähdään?". 

Tulenhan minä, vielä muutaman viikon ajan. Onneksi tulee myös moni ryhmämme lapsista, joilla ei kesäloma vielä alkanut. Osalla alkoi, sillä eilen oli eskarin viimeinen päivä. Kasaan on taputeltu kausi 2017-2018 hienojen, kouluikää kolkuttelevien suurten persoonien kanssa. On muun muassa taiteiltu, retkeilty, soitettu ja laulettu, liikuttu, leikitty, harjoiteltu kirjaimia ja numeroita, tutkittu qr-koodeja ja pelattu, luettu satuja, tutkittu ja kokeiltu, ulkoiltu niin räntäsateessa kuin auringon helliessä, opeteltu tekemään kärrinpyörää. Samalla opelteltu ihmisenä olemista. ihmisenä toinen toisillemme. Sitä miten toista kohdellaan ja miten puhutaan ystävällisesti. Miltä tuntuu toisesta, miltä tuntuu minusta itsestäni. On opeteltu ajattelemaan itse, ymmärtämään ympärillä olevaa. Ihmettelemään ja näkemään kauneutta. Ja se, jos mikä, merkitsee.

Pedagogina minulla olisi vielä paljon opittavaa, eikä koskaan varmasti valmiiksi tulisikaan. Toivon ja uskon kuitenkin antaneeni näille ryhmäni lapsille jotain oleellisempaa kuin sen, oppivatko he aakkosjärjestystä ennen ekaluokkaa. Yritin antaa heille tunteen siitä, että he ovat tärkeitä, sellaisina kuin ovat. Kohdata, kuten toivoisin omia lapsiani kohdattavan silloin, kun minä en ole siipiäni heidän ylleen levittämässä. Sanoittaa tilanteita ja tunteita, auttaa ristiriidoissa, puhaltaa pipit ja halata. Pitää sylissä, hassutella ja kertoa lapsen olevan ihana. Päästää lapset minua lähelle, jolloin minäkin pääsin ja sain yhteyden niihinkin, joille se ei aina helppoa ole. Siinä minun vahvuuteni, se mistä kasvattajana olen työssäni erityisen ylpeä.

Ja sehän se paras palkintokin on. Vastakaiku, molemminpuolinen kiintyminen ja välittäminen. Mutta näin lopussa, myös raskainta.  Kun työtä tekee, kuten kaikkea muutakin elämässä, suurella tunteella ja sydämellä, tuntuu sydän välillä särkyvän. Luopuminen ei ole vahvuuteni. Pitää vain luottaa siihen, että elämä kohtelee heitä hyvin, minun lainalapsiani, jotka todennäköisesti kymmenen vuoden päästä eivät enää minua muista. Minä muistan kyllä, olivathan he minun ensimmäinen ryhmäni.

Haikealta tuntuu etenkin nyt, kun tiedän, etten palaa syksyllä, kuten jo luulin tekeväni. Yhtäkkiä ohitseni kiisi juna, jonka kyytiin en voinut olla hyppäämättä, vaikka se tarkoittikin uutta suuntaa. Tai oikeastaan vanhaa, paluuta lähtöpisteeseen. Joskus pitää käydä vähän kauempana, jotta näkee lähelle. Lähdön tunnelmissa ja ikävän lyödessä mietityttää, päätinkö oikein. Toivottavasti. Odotan syksyä ja sen mukanaan tuomia haasteita kuitenkin innolla ja uskon olevani hyvä siinäkin, mihin nyt ryhdyn. Ehkä olenkin koko ajan ollut toimintaterapeutti vain varhaiskasvattajaksi naamioituneena.

                                                                ***

Koska arvostukseni ja kiitollisuuteni omien lasteni kasvattajia kohtaan ei suinkaan ole vähentymään päin, oli muistamisia tehtävä tänäkin keväänä. Vaatimaton kiitos siitä, että he paitsi pitävät lapseni tallessa työpäivän ajan, he myös välittävät minulle tärkeimmistä tyypeistä. Etenkin nyt, kun molemmat lapset siirtyvät isompien ryhmiin, on haikeutta ilmassa senkin suhteen. Mielikuvitus ei lahjojen suhteen lähtenyt lentoon ja aikakin oli rajallista, joten päädyin jälleen pussukoihin. Koska niitä tarvitsee aina. Sisälle suklaata ja mahdollisuus päävoittoon, jos onni sattuu suosimaan. Pussukoiden päälliskankaat ovat Almandiinilta tuota yhtä Marimekkoa lukuunottamatta.

Nyt nielaisen itkut pois kurkusta ja nautin viimeisistä työviikoista ennen lomaa. Nähdään pian ♥





↧
Search

Poreileva mekko

June 7, 2018, 11:06 am
$
0
0







Blogiyhteistyössä Haave Design.

Harmaana ja hrrr, miten koleana päivänä on ihana palata kuvien kautta viikon takaiseen hellepäivään! Oikein ketutti tällä viikolla kaivella sormikkaat ja pipo esiin, niin tehokkaasti olin jo paisteisiin päiviin tottunut. Samoin lapset myös, joiden on lähes mahdoton ymmärtää, ettei puolialasti pihalla juoksenteleminen kerrassaan käy päinsä nyt, kun lämpötila laskea hurahti toistakymmentä astetta kerralla. Nyt vaan peukut ja varpaat ylös, että pian taas tarkenee vähän paremmin.

Kesän kuplivin mekko syntyi Tinttaralle Haave Designin Pore-trikoosta. Sain sitä kokeiltavakseni ja jouduin pitkään puntaroimaan tekisinkö jotakin kesäistä itselleni vai raaskinko ommella tyttärelle. Kuosi on Mieli Designin suunnittelema, ihanan värikylläinen ja nimensä mukaisesti poreileva. Kankaan laatukin vaikuttaa erittäin hyvältä. Sininen ei neitosen lempiväreihin kuulu, mutta näissä poreissa oli riittävästi pinkkiä ja violettia vakuuttamaan vaativammankin rinsessan. Kun lisätään vielä pyörivä kellohelma ja frillat olkapäille, niin avot. 

Haave Design on tuore jyväskyläläinen yritys, joka myy omatuotannon kankaita sekä yksivärisiä kotimaisia joustavia kankaita.  Kuoseina ovat tällä hetkellä tämä Pore sekä Voikukka ja tulossa on ainakin hurmaava Mustikkamaito. Yrityksen takana on Krista, jolle tärkeitä arvoja ovat kotimaisuus, ekologisuus ja laadukkuus. Näin ollen kankaatkin ovat suomalaista suunnittelua ja eurooppalaista valmistusta, luomulaatuisia ja Öko-tex 100 standardoituja. Kankaiden lisäksi Haave Designilla on myynnissä Jujunan ja Unelmallisen kaavoja sekä pyykkietikoita. Pyykkietikkaan pääsin itsekin tutustumaan ja se on kyllä huuhteluaineena ihan ykkönen! 

Mekon kuosittelin Hoops t-paidan kaavasta (Ottobre 3/12). Katkaisin sen keskeltä ja piirsin kellohelman. Paidan etu- ja takakappaleet halkaisin keskeltä ja siihen väliin ompelin frillan. Sen pituus ennen rypytystä oli kaksi kertaa niin pitkä kuin etu- ja takakappaleiden korkeus. Tuli ihan tosi ihana! Seuraavan kerran fiksaan kaavaa vielä siten, että siirrän frillahalkiota lähemmäs keskikohtaa edessä ja takana, jolloin se ei anna niin leveää vaikutelmaa yläosasta. 

Nyt lähden pakkailemaan kassia valmiiksi, sillä huomenna heti töiden jälkeen kääntyy auton nokka kohti Espoota ja OMMEL 2018- tapahtumaa. En malttaisi odottaa! Toiveena on ostaa uusi ratkoja (entinen katkesi) sekä ehkä pikkuisen kangasta. Toivon myös ehtiväni blogitapaamiseen sekä edes johonkin työpajaan, vaikka lauantai varmasti lyhyeksi käykin. Ja hirmu kiva olisi tavata teitä, että jos törmätään, niin tule toki nykimään hihasta :)



↧

Millainen oli Ommel 2018?

June 10, 2018, 12:24 pm
$
0
0





















Ommel 2018 oli erinomaisen hieno osoitus siitä, mihin yhteistyöllä, rohkeudella, tinkimättömällä asenteella ja intohimolla omaa harrastusta ja alaa kohtaan voidaan päästä. Kun Nuppu Print Companysta tuttu Jenni Salminen 1,5 vuotta sitten sai idean matalan kynnyksen ompelufestareista, joissa olisi muutakin sisältöä kuin markkinat, ei hän taatusti arvannut miten upea tapahtuma siitä tulisi. Festareiden tulisi olla myös ilmaiset, sillä miksi asiakkaan pitäisi maksaa siitä, että pääsee ostamaan? Jenni sai houkuteltua mukaan useamman suomalaisen käsityöskenen vaikuttajan ja niin syntyi Ommel ry. Tämän porukan työn tuloksesta päästiin nauttimaan viime viikonloppuna.

Ommel 2018 järjestettiin Espoon Opinmäen kampuksella, mikä tuntui paikkana toimivalta. Avointa tilaa oli hyvin näytteilleasettajia varten, luennot pyörivät auditoriossa ja luokkahuoneita riitti niin kursseihin, laneihin kuin majoittumiseen. Kaikki tämä mahtui ensimmäiseen kerrokseen, joten jatkossa on varaa helposti laajentaa messuja seuraaviin kerroksiin... Sillä seuraava Ommel 2019 mitä todennäköisemmin tulee, kesäkuun tokan viikonlopun voi jo varata kalenteriin. Jatkoa varten määritelty kävijätamäärätavoite ylittyi kolminkertaisesti, sillä viikonlopun aikana Opinmäen ovista kulki 3000 ompeluharrastajaa!

Aiemmin Tampereen messuilla käyneenä odotin paniikinsekaisin tunnelmin väen paljoudessa vellomista ja kiireessä kojulta toiselle juoksemista. Toisin kuitenkin kävi, sillä Ommel oli juuri sopivan kokoinen tapahtuma. Vaikka väkeä oli, mahtui käytävillä hyvin liikkumaan ja näytteilleasettajien määrä oli helposti hallittava. Ja mikä parasta, kaikki sellaisia, mitkä kiinnostivat ompelijaa! Tämä oli toinen Ommelin alkuun vaikuttaneista ajatuksista; tapahtuman pitäisi olla suunnattu nimenomaan ompeluharrastajille ja niille, jotka tekevät itse sen sijaan, että kaipaisivat valmiita käsitöitä. Kangasmyyntipisteillä kävikin kova kuhina , kun metrit vaihtoivat omistajia. Oli ihana nähdä vanhoja tuttuja myyjiä, mutta huomata paikalla myös monta ihkauutta tuttavuutta. Valikoima oli hurjan laaja!

Mitä minä siellä sitten tein? Pääsin ystäväni kanssa paikalle ainoastaan lauantaina, mikä vaikutti toki suunnitelmiin. Aikomukseni oli käydä kuuntelemassa useampi luento, mutta jonkin ajatushärön vuoksi olin auditorion ovella aina väärään aikaan. Ne jäivät siis väliin, mutta onneksi ehdin muutamaan työpajaan. Kävin tutustumassa vinyylileikkuriin ja sain mukaani pari silityskuvaa, ompelin Hopen pisteellä legginssit hyväntekeväisyyteen sekä piipahdin Suuri Käsityö -lehden suunnittelupisteellä.  Erityiskehut muuten sille leikkuripisteen nuorelle miehelle, joka kärsivällisesti opasti atk-taidoiltaan varsin eri tasoisia naisihmisiä leikkurin käytön saloihin ;) Nahkapaperikassia olin jo menossa ompelemaan, mutta toivomani musta paperi oli loppunut. Sellainen pitää kyllä tehdä ehdottomasti myöhemmin. Työpajojen lisäksi kiersin näytteilleasettajien kojut (ja pysyin melko kohtuudessa ostoksieni suhteen, ainoana ostoslistalla ollut ratkojakin löytyi viime metreillä). Ennakkoon pelkäämästäni kiireestä huolimatta aikaa jäi hyvin pitsavaunun sekä Marttojen kojun herkuista nauttimiseen ja erityisesti bloggaamisen kautta tutuksi tulleiden ihanien kanssaharrastajien tapaamiseen! Se oli ehkä se kaikista kivoin juttu kuitenkin ♥

Entä se ensi vuosi sitten? Jos vaan mahdollista, aion ehdottomasti pakata kimpsut ja kampsut ja osallistua laneille ja/tai kursseille. Koulumajoituskin vaikutti houkuttelevalta yhteisöllisyytensä takia. Kehittämistoiveena mietin sitä, että kurssivalikossa olisi enemmän vaihtoehtoja pidempään harrastaneille, sillä nyt iso osa tuntui olevan aloittelijoilla suunnattuja (vaikka varmasti itsekin olisin niistä uusia vinkkejä voinut saada). Esimerkiksi käsilaukkukurssi tai joustamattoman mekon ompelu olisi ollut juuri omiin tarpeisiini sopiva. Ehkä sitten ensi kesäkuussa 2019...

Olitko Sinä Ommelissa? Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Minulle tämä antoi ihan mahtavan startin kesään ollen varmasti yksi sen kohokohdista :)

Pirteitä aamuja ja tehokkaita iltoja tulevalle viikolle ♥

↧
↧

Värikkäät uikkarit lapsille

June 14, 2018, 12:12 pm
$
0
0










Yhteistyössä Ompelusoppi

Voi vitsit, kun olen ylpeä itsestäni! Tein itselleni ihkauuden aluevaltauksen ompelemalla lapsille uimapuvun ja -housut. Tämä setti kuului samaan sarjaan kuin vaikkapa takit ja lompakko aiemmin: asioita, joita on vaan ihmetellyt, että kuinka joku osaa, tajuamatta, että samalla tavalla ne ommellaan kuin kaikki muukin. Tai itse asiassa nämä olivat yllättävän simppelit tehdä, valmista tuli nopeasti.

En muista lycraa ommelleeni koskaan aiemmin ja ilahduin kuinka miellyttävä materiaali se oli liukkaudestaan huolimatta. Lycra tuntuu olevan itse asiassa tämän kevään ja kesän hittituote, kun tosi monella kotimaisella kangasmyyjällä on lycraa myynnissä ihanissa kuoseissa samalla, kun uikkari ja bikinikaavoja pukkaa monelta taholta. Lycra on siis se yleensä uima- ja urheiluasuista tuttu liukas, kiiltävähkö ja erityisen joustava materiaali, joka on 100% tekokuitu. Pikaisella silmäyksellä lycrat näyttävät koostuvan elastaanista ja polyesterista. 

Vaikka kiire painaa päälle ennen lomaa, en pystynyt sanomaan ei, kun ihkauusi yritys, Ompelusoppi tarjosi minulle kankaitaan testattavaksi. Uimapuku kuulosti juuri sellaiselta haasteeta, mikä houkutti kokeilemaan. Sain tytön uimapukua varten supersuloista Jäätelöpuikot UV-uimapukukangasta, jossa on suojakerroin 50+. Pojan pöksyihin valitsin harjattua uimasortsikangasta lainelautakuosilla. Tämä kangas oli kokonaan polyesteria, joustamatonta,ohutta ja helppoa ommella. Ompelusopissa erityisen kiinnostavaa on yrittäjä Susannan osaaminen tekstiilien kemikaaliturvallisuuden suhteen. Kankaat ovat siis vastuullisesti tuotettuja, kestäviä ja laadukkaita. Lapsetkin ihastuivat näihin kankaisiin ♥

Jätskiuikkarin kaava löytyi Ottobresta 3/16, koko on 98 pituudeltaan ja 92 leveydeltään. Pienempi koko olisi riittänyt myös pituudestaan, sillä neiti on tosi lyhytselkäinen ja siksi jää vähän ylimääräistä ruttua kankaaseen. Mahtuupahan ensi vuonnakin... Sortsien kaava puolestaan on Ottobresta 3/15, jotkut puuvillasortsit, mutta toimi oikein hyvin uimahousuissakin. Otin koon 110, koska poika on hoikkanen, mutta olisi näköjään saanut olla kokoa isommat käyttöajan pidentämiseksi. Näissä oli muuten kiva vyötärön huolittelu, ei jäänyt saumanvarat näkyviin! Kaitaleen toinen reuna ommeltiin ensin nurjalle ja sitten se käännettiin vasta oikealle puolelle ja tehtiin kapea käänne reunaan, joka tikattiin sitte kiinni. Tuli tosi siisti. 

Lisää lycraompelua on tulossa lähiaikoina vielä yhden kivan yhteistyön merkeissä, mutta välissä on tehtävä vähän kesävaatetta :) Oletko sinä uima- tai urheiluasuja ommellut? Vinkkaahan parhaat kaavasi!
↧

Paula-tunika

June 19, 2018, 11:20 am
$
0
0







Yhteistyössä Verson puoti.

Viimeiset päivät ennen lomaa! Mitä lähempänä se on, sitä vaikeampi sitä on odottaa. Mieli haikailee jo vapaapäiviin ja univajeesta kärsivät aivot kaihoavat hitaita aamuherätyksiä. Lomaviikot täyttyvät suunnitelmista ja toiveista tehdä kaikki ne asiat, joita töissä ollessa ei ehdi tai jaksa tehdä. Pieniä reissuja on tiedossa useampi, kirjoja iso kasa lukemista odottamassa, ompelusuunnitelmat varsin mittavia, lasten viihdytykseen suuret suunnitelmat... Ja kun tarkemmin asiaa mietin, tajuan, kuinka epärealistista ja stressaavaa on suunnitella ja ohjelmoida loma liian tarkasti. 

Lasten kanssa lomailu on yhtä aikaa ihanaa ja kamalaa. Sorrun ihan liian usein siihen, että luon mielessäni ihania visioita perheidyllistä erilaisten lapsuutta rikastavien elämysten ja kasvatuksellisten näkökulmien äärellä. Jännä juttu, kun kukaan muu perheessä ei vaan tätä samaa mielikuvaa jaa eikä arvosta suuria suunnitelmiani, joten lopputuloksena on usein  silloin tällöin äitihenkilö manaamassa typeriä kanssaihmisiään ja kiljumassa, ettei enää ikinä järjestä mitään.

Niin että nyt päätän jo ennen lomaa tehdä toisin. En suunnittele liikaa, jätän mahdollisuudet auki. Aina ei tarvitse olla kummempaa ohjelmaa, vaan spontaani metsäretki koirien ulkoilutuksen varjolla toimii ihan yhtä hyvin. Tai se, että leikkipuisto- ja lounastreffien sijaan kaverit tulevat meille leikkimään ja syömään kaupan pinaattilettuja. Välillä taas ihan parasta on istuttaa lapset Disneyn ihmeiden äärelle ja paeta itse ompsuun. Mikään muu ei ole pakollista kuin se, että muistan syöttää lapset (ja itseni) riittävän tiuhaan, jottei nälkäkiukku iske. Eiköhän tästä ihan kelpo loma tule.

Sain testattavakseni Verson puodin Paula-tunikan kaavan, joka on Susanna Salmelan käsialaa ja heidän ensimmäinen myynnissä oleva kaavansa. Tykästyin kuvan perusteella malliin ja toteutukseen valitsin yhden kangasrakkauksistani, Paratiisin universumi-kankaan. Kaavan mukana ei ollut mittataulukkoa ja valitsin suoraan L-koon. Malli on kuitenkin melko väljä ja sain sitä lopulta kaventaa niin sivuista kuin hihoistakin useita senttejä. 

Koska Verson puoti on yksi lemppareitani, olisi ihana sanoa, että Paulasta tuli uusi suosikkini. Harmi kyllä tuo kaava ei kuitenkaan minun päälleni istunut sellaisenaan. (Olen nähnyt samalla kaavalla tehtyjä tunikoita muilla ilman ongelmia, josta voi päätellä pulman olevan minun kropassani kaavan sijaan.) Kaavan mukaisesti taskut jäivät minulla liian ylös ja aiheuttivat hurjan vedon, joten jouduin ne leikkaamaan kokonaan pois. Pysty"viikset" jäävät edelleen aika pahasti kylkiin, sillä minun muodoillani myös leikkaus vaatisi muotoja. Tämä ei todellakaan ole ainutkertainen ongelma, vaan suurin syy siihen, miksi ompelen lähes kaikki vaatteeni yhdellä ja samalla, mittojen mukaan tehdyllä, kaavalla.

Sen sijaan helmassa olevista solmimisnauhoista tykkään kovasti! Niitäkin muokkasin sen verran, että käänsin ne ohjeesta poiketen, sillä en henkkoht välitä raakareunoista vaatteissa. Ohjeen mukaan raakareunalla tehtynä tunika on kyllä supersimppeli tehdä, sillä käänteet tulee vain pääntielle ja hihoihin. 

Muokkailun jälkeen tästä tunikasta tuli tosi mukava ja erittäin käyttis, joka on jo useamman kerran minulla töissäkin ollut päällä. Paula-kaavan voisin sanoa olevan rento ja moneen tarpeeseen sopiva, yksinkertainen ja helppo ommella, minun mutkilleni vain vähän epäsopiva.

Mukavaa sadepäivän iltaa ♥

↧

Kesämekkoja ja rypytystä kuminauhajalalla

June 28, 2018, 11:40 pm
$
0
0

















Yhteistyössä Pfaff Suomi

Tässä vuosien varrella vakkarilukijani ovat nähneet blogissa varmasti eniten sellaisia mekkoja ja tunikoita, joissa on rypytys rinnan alla tai vyötäröllä. Teen niitä, sillä kaikkien kokeilujeni jälkeen se kerta kaikkiaan vain säilyy yhtenä suosikkinani. Sellaisia siis tälläkin kertaa. 

Yleensä kiire ja paniikki eivät ole ompeluharrastajan ystäviä, mutta poikkeus taitaa vahvistaa säännön. Halusin taannoiselle Tukholman reissulle Vimman Mystical flowerista mekon ja aloin ommella sitä niinkin ajoissa kuin lähtöpäivän aamuna. Monesti himmailen kankaita leikatessani, jos idea ei ole ihan selvä, mutta tuossa kiireessä iskin sakset ronskisti kankaaseen ja surautin mekon kasaan. Koska ihmeiden aika ei ole selvästikään ohi, tuli mekosta ihan täydellinen! Oikea leveys ja pituus, holkkihihoista juuri sopivat, helman halkioista pienenpieni twisti. Ja se rypytys, kerrankin juuri oikealla korkeudella.

Reissun jälkeen yritin piirtää onnistuneesta mekosta kaavan toistaakseni uuden lempparimekkoni. Kankaaksi valikoitui tällä kertaa Hellinin Poniletti, mutta - tietenkään - täydellinen onnistuminen ei ollut kahta kertaa peräkkäin mahdollista. Hihan suunnalla oli joka fiba, joka vaati muotolaskoksen ja helma olisi saanut olla pari senttiä pidempi. Ihan hyvä siitä lopulta kuitenkin tuli, ei huolta.

Aiemmin olen kikkaillut rypytykset tekemällä joko leikkaussauman tai "valesauman" (eli taittanut etukappaleen vaakasuunnassa ja saumuroinut taitteen leikkaamatta sitä) ja venyttelemällä siihen framilonin.  Nyt kuitenkin sain käytössäni olevaan Pfaffin ompelukoneeseen kuminauhapaininjalan, jota kokeilin mekkojen rypytyksiin. Kuminauhajalan etuna on se, että kuminauha kulkee kiemurtamatta ompeleen alla ja kiristyy tasaisesti. Pfaffin sivujen mukaan kuminauhajalka toimii erityisesti esim. alusvaatteissa ja voimisteluasuissa. Itse mietin käyttäväni tätä jatkossa joustavien frillojen rypytyksessä ja ehdottomasti mm. näissä mekoissani. Kuminauhajalkaan sopii 6- 12 mm kuminauha ja rypytyksen määrää voi säätää portaattomasti kiristimellä. Kokeilin paininjalkaa myös framilonilla ja sekin toimi hyvin!

Lopuksi vielä vinkkini tuohon etukappaleen rypyttämiseen, sillä siitä on muutaman kerran kyselty. 

  • Rypytyksen voi lisätä periaatteessa mihin vaan kaavaan, jos etukappaleella ei ole kummempia leikkauksia. Kaavassa olisi hyvä olla myös hieman leveyttä, jota rypytys voi kuroa, ihan tyköistuvaan yläosaan sitä on turha laittaa. 
  • Mittaa rypytykselle sopivin paikka. Yleensä se taitaa olla vartalon kapein kohta ja vyötärö. Ihan rintojen alla rypytys tekee helposti raskausmekkofiiliksen, mutta ei aina. Kokeilemalla oppii itselle sopivimman korkeuden. 
  • Valinnanvaraista on myös se, haluaako rypytyksen vain etupuolelle vai kiertämään koko mekon. Itse olen tehnyt molemmin tavoin. 
  • Jos käytössäsi ei ole kuminauhapaininjalkaa, venytä kuminauhaa/framilonia käsin. Venytyksen määrä riippuu vaatteen kurottavasta leveydestä ja kuminauhan palautuvuudesta. 

Oletko Sinä käyttänyt kuminauhajalkaa tai muita vippaskonsteja kumppareiden kanssa?

Kaunista ja hyvien ajatusten siivittämää viikonloppua just Siulle ♥
↧
Viewing all 367 articles
Browse latest View live
Search