Punatukka ja kaksi karhua

Kyllä on viisivuotiaalla tarkka maku. Kaukana ovat ne ajat, jolloin äiti päätti mitä päälle laitetaan. Nykyään keskustellaan ja tarjotaan vaihtoehtoja, mietitään niiden yhteensopivuutta ja sitä, mitähän kaverit ovat mieltä (siis lapsi miettii, mistähän se sen on keksinyt jo näin varhain?) . Ainut mistä vanhempana ei voi tinkiä, on säähän ja tilanteeseen sopivuus, tosin välillä siitäkin saa vääntää kättä.

Kankaiden valinnassa olen jo pitkään varmistanut lapsilta itseltään heidän mielipiteensä. Tyrmättyä väriä tai kuosia on aika turha jatkojalostaa vaatteksi, sillä yleensä se saa jäädä pölyttymään kaappiin. Hankalaksi asian tekee se, että välillä jo kertaalleen hyväksytty kangas ei vaatteena kuitenkaan kelpaa. Tarkkaa logiikkaa en ole löytänyt lemppareihin, mutta kuten poika sanoo " tää on mun tyyli!".

Näiden kuvien kankaat ovat kaikki pojan itsensä valitsemia. Nuorelle eläintutkijalle kettu-, panda- ja dinokuosit olivat helppo valinta ja muutkin vakuuttivat tarkan pukeutujan. Ilo tehdä sellaista, mistä lapsi itse tykkää, vaikkei se omaa makua aina olisikaan. Vaatteiden kanssa menin sieltä mistä aita oli melko matala, en nyt viitsinyt alkaa kikkailla mitään.

Dino- ja Auto-paidat: PaaPii design, kaava Raide (Ottobre 6/12) koko 116

Panda-paita: Vimma, kaava Raide 116

Tyrsky-paita: Nosh organics, kaava Ottobre 3/17, 116

Keltaiset housut: Nosh organics, Jujunan Walk, koko 116 pidennettynä

Mustat housut: Jyväskylän kangaskauppa, Papun housukaava (SK joku numero), 116

Raita-paita: Jyväskylän kangaskauppa, kaava Raide 116 lyhyillä hihoilla

Kettu-paita: Ehta, kaava muokattu ja halkiot lisätty Myyry-paitaan (PaaPiin kirja)

Nyt lähdetään takaisin mustikkametsään, heippa taas ♥

Kohtaaminen kaupan kassalla. Ketuttaa, tiukka päivä takana. Kassahihnalle tavaroita mättäessä tomaattipussi repeää ja satamiljoonaa kirsikan kokoista palleroa leviää pitkin hihnaa ja lattiaa. Takana jonottaja huokaisee, huokaisen itsekin. Tämäkin vielä. Melkein itkettää, kunnes myyjä lohduttaa ja sanoo, että sattuuhan näitä ja auttaa keräämään tomaatit uuteen pussiin. Jutustelee niitä näitä ja saa pienen hymyn nousemaan suupieliini. Myyjän ystävällisyys ja iloisuus tehoaa ja oma olo kirkastuu.

Kohtaaminen metsäpolulla. Koirat loikkivat metsässä ja minä tallustan kapeaa ja mutaista polkua pitkin. Äkkiä läheltä kuuluu mopon pörinää. Ajatuksissani sinkoaa ärräpäitä, kohta sieltä ajetaan taas kiihdytellen ohi ja joudun hyppäämään pensaikkoon alta pois, niin kuin viimeksi. Melkein ajoivat koiran päältä. Perhanan teinit, en varmasti itse ole ollut niin ärsyttävän ylimielinen nuorempana. Ennakkoajatuksestani poiketen vastaan tuleekin vain yksi mopoilija. Poika pysäyttää moponsa ja nostaa visiiriään, "menkää vaan rauhassa, mie oottelen tässä sen aikaa." Hämmästyneenä ja ilahtuneena ohitan mopon ja kiitän, vähän oikeastaan nolottaa. Hienoa käytöstä nuorelta mieheltä, tekee vaikutuksen.

Kohtaaminen autotiellä. On myöhäinen kesäilta ja ajan itsekseni tuttavan mökiltä kotia kohti. Siellä voi sitten olla hirviä, varoittelivat. Istun ratissa jännittyneenä ja tienreunoja pälyillen, mutta lopulta kaupungin valot levittäytyvät jo edessä. Juuri ennen taajamaan siirtymistä näen tiellä jotain ja hidastan. Keskellä tietä kävelee kettuemo kahden poikasensa kanssa. Ne pääsevät tien yli ja emokettu pysähtyy ja katsoo minua kohti. Kylmät väreet kulkevat selässäni ja iho nousee kananlihalle. Olen aina ajatellut ketun olevan oma voimaeläimeni ja koen kohtaamisen viestivän minulle jotakin. Hymyilen ja tunnen rauhaa, asiat järjestyvät.

Kohtaaminen yöllä vessassa. Äitiii, kuuluu huuto lastenhuoneesta. Olen juuri saanut unen ja kiukku nostaa päätään väsyneissä aivoissani, mitä nyt taas? Raivokkain askelin marssin huoneeseen ja saatan tytön vessaan. Nuokun jakkaralla lapsen asioidessa. Hypätessään alas pöntöltä tyttö ottaa minua kaulasta, moiskauttaa märän pusun ja kuiskaa rakastavansa minua. Niin minäkin sinua. Sydän pakahduksissani kannan lapsen sänkyynsä ja jään istumaan viereen katsellen, kuinka uni ottaa pikkuisen aalloilleen. Tunnen puhdasta rakkautta.

Kohtaaminen päiväkodin eteisessä. "Tässä olisi teille tällainen, en jaksa viedä kirpparille." Katson erään äidin kädessä heiluvaa, pullistelevaa muovikassia, jota hän ojentaa minulle. Kassi on täynnä pieniä tytön vaatteita - juuri sopivia minun lapselleni, mutta liian pieniä hänen lapselleen. Kiitän hämmästyneenä ja kysyn mitä olen velkaa. En mitään kuulemma. Kotona pengomme kassia tytön kanssa riumusta kiljahdellen, miten ihania vaatteita! Seuraavan kerran tavatessani saman äidin, kapsahdan hänen kaulaansa ja kiitän tuhannesti. Meillä molemmilla on hyvä mieli.

......

Saaduista vaatteista kiitokseksi ompelin paidan ja legginssit. Valitsin kankaaksi ihanan Myytti-trikoon (Pipoiksi.fi), koska yksisarviset. Paidan kaava löytyi frilloineen Ottobresta 1/17. Legginssit tein Käpysen Splash-trkoosta, kaava PaaPiin kaavakirjan Lilja. Toivon setin olevan mieluisa.

Myyttiä jäi juuri sen verran, että sain siitä vielä omallekin muruselle ommeltua. Tein mekon pitkillä hihoilla, jotta on monikäyttöisempi. Helma pyörii ja rimpsu löytyy, joten ihastus oli taattu. Mekon kaava on oma muokkaus; paitakaava poikki, siihen puolikello sekä suorasta kaitaleesta rypytetty frilla. Jos kaipaat ideoita kuositteluun, löydät sellaisia mm. täältä.

Nyt painan kaasupoljinta vielä päivän verran kiivaasti, kunnes lähdemme reissuun muutamaksi viikoksi. Mökiltä sitten naputtelen blogiin valmistuneita, niitä on nyt paljon. Nähdään siis pian :)

Muistetaan olla ystävällisiä toisillemme, se voi yllättää ja ilahduttaa ♥

Viime viikonloppu oli yksi parhaita ehkä jopa vuosiin. Pääsimme mieheni kanssa nauttimaan pidennetystä viikonloppuvapaasta, kun suuntasimme Keski-Suomeen festareille. Nautimme musiikista ja ystäväpariskunnan seurasta sekä ihan huikean hienosta kesäsäästä. Kävelin jalkani rakoille ja tanssin pääni pyörälle, fiilistelin hyvää energiaa ja hilpeää mielentilaa ja rauhoituin kävellessäni pimenevässä kesäillassa kohti hotellia Jyväsjärven liplattaessa vierellä. Tunnelmassa oli taikaa.

Viimeisen festaripäivän kääntyessä iltaa kohden, havahduin miettimään miksi oloni oli niin kepeä. Tunsin olevani täysin kotonani tuhatpäisen massan seassa ja laulaessani ääntäni käheäksi. Sitten tajusin sen. Tunsin olevani nuori jälleen, vapaudesta huumaantunut. Vähän villi, sopivasti vastuuton, saavani keskittyä vain siihen, että minulla on hyvä olla. Itsekästä ehkä, mietin hetken, mutta niin tarpeellista ja äärettömän harvinaista herkkua lapsiperhearjessa. Koska tiesin lasteni olevan mitä parhaimmassa hoidossa äitini hoivissa, saatoin rentoutua täysin ja lipua virran mukana. Vailla huolia, vailla suunnitelmia, vailla suorittamista. Nauroin enemmän kuin aikoihin. Olo oli kupliva, eikä vain parin nautitun siiderin takia. Tunsin olevani juuri oikeassa paikassa ja pitkästä aikaa, jotenkin ihan oma itseni. Se nainen, joka on viime vuosien aikana hautautunut pyykkikasojen, leikkipuistojen, työpäivien ja "mitä tänään syötäisiin"-murheilun taakse, ja jonka todellakin oli aika päästä tuulettumaan. Kun Elli Haloo käski huutaa ilosta, onnesta ja vapaudesta, minä todella tein niin sydämeni kyllyydestä.

Vapauden hurmassa oli myös toinen hienous sen lisäksi, että koin olevani entinen oma itseni, se huolettomampi ja spontaanimpi ja iloisempikin. Saimme ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen olla pidempään kuin yhden vuorokauden mieheni kanssa kaksin. Vaikka vanhemmuus on parasta mitä maailmassani on ja lapset kalleista kallein aarteeni, oli niin virkistävää nähdä ja kokea parisuhteen toinen osapuoli ulkona perhearjen ja ruuhkavuosien myllerryksestä. Hänkin omana itsenään, hauskana ja komeana, minulle juuri sopivana. Kutsua toista etunimellä, eikä olla vain äiti ja isi. Oli lohdullista ja virkistävää tuntea, että tässä me olemme, samalla puolella, edelleen toista varten. Ikäänkuin ihastua uudelleen. Ihan parasta.

Kokonaisuudessaan tämä miniloma oli siis juuri se, mitä tähän kohtaan tarvitsin, vaikka en sitä etukäteen tiennytkään. Herkkua niin mielenterveydelle kuin parisuhteelle. Koska Jyväskylään asti mentiin, ei kässäilijä voinut festaroinninkaan tuoksinassa sivuuttaa käyntejä Ommellisella, Jyväskylän kangaskaupassa ja Lankakauppa Titityyssä. Ohhoh, mitkä karkkikaupat! Ja se kotiinpaluu, kuinka ihana kolmen yön jälkeen olikaan saada omat pikkumurut taas syliin. Ikäväkiukunkin jaksoi ottaa vastaan hyvällä ilmeellä ja huumorilla. Ensi vuotta odotellessa...

Ennen kesän reissuja ehdin ommella itselleni paitoja, joita olen kaivannut vaatevarastooni jo hyvän tovin. Toppeja, t-paitoja ja yhden pitkähihaisenkin. Tyylini on jossain murroksessa selvästi, sillä tunikoiden ja mekkojen seuraksi olen alkanut ikävöidä paitoja. Sellaisia farkkujen kanssa pidettäviä, joiden ei tarvitse yltää lantion alapuolelle - sellaisia, joista muutama vuosi sitten luovuin kokonaan. No näin se "muoti" kulkee ja kuljettaa.

Kuvien topit tein Ommellisen mekkokaavan avulla, jota muokkasin pääntieltä ja väljemmäksi sekä pussitin helmaa framilonilla. Musta on viskoositrikoota, pilkullinen jotain lycran tyyppistä ja kukallinen joku melko joustamaton laaritrikoo. Värikäs ja ruusuinen lyhythihainen ovat omia sovelluksia, joita tein ennen kuin löysin Kangaskapinan Aalto-kaavan, joka istuu erittäin hyvin (maksuton pdf-kaava, kannattaa kokeilla!). Sillä tein mustan pitsisomisteisen sekä raidallisen paidan. Pitkähihainen on oman kaavan kuositeltu versio ja ihana havunneulaskuosi pehmeää viskoositrikoota Alina Piulta. Näillä pääsee hyvin alkuun, urakka jatkukoon loman jälkeen.

Ihania hellepäiviä just siulle, muista syödä tarpeeksi jätskiä ♥

Blogiyhteistyössä Kikapi, housujen urheilutrikoo saatu

Näillä helteillä ei hirmuisesti lenkkeily houkuttele, ainakaan näin mökkiolosuhteissa. Paarmojen ja hyttysten hyökkäystä vastaan pitäisi suojautua niin pitkillä lahkeilla ja hihoilla, että tuskanhiki kihoaa otsalle jo ajatuksesta. Lenkkeilyn sijaan minua vetää tällä hetkellä puoleensa laituri, auringonpaiste ja hyvä kirja. Sup-lautoja olen silmät innosta kiiluen etsinyt verkkokaupoista, mutta sellaista en kyllä täksi kesäksi enää saa. Harmi, se olisi kyllä ollut varmasti paras kesälaji, näyttää tosi mukavalta. Oletko sinä jo kokeillut suppailua?

Koska loma ja mökkeily loppuu aikanaan ja viileämmät säätkin ovat taatusti jo kulman takana, ei ole hullumpi juttu, että uudet vaatteet lenkille tai jumppasaliin ovat valmiina. Sain loppukeväästä Kikapilta kokeiltavakseni kompressio urheilutrikoota, josta valitsin Anemone-kuosin. Kompressiotrikoo on erittäin napakkaa ja palautuvaa urheiluvaatteisiin tarkoitettua kangasta, jossa on lycraa ja nailonia. Tunnultaan se on vähän paksumpaa ja jämäkämpää kuin peruslycrat. Kangas joustaa kivasti joka suuntaan, mikä on hyvä huomioida ommellessa.

Ompelin tästä kauniista kuosista itselleni juoksutrikoot (tai kävelytrikoot, sillä polvi ei kestä juosta, mutta juoksutrikoot kuulostaa kivemmalta) Suuri Käsityö 3/15 lehdestä löytämälläni kaavalla. Tykkäsin sen reisiä kiertävästä leikkauksesta ja takakaarrokkeesta, sisäpuolelta löytyy myös tasku. Vyötärö olisi saanut ulottua hieman korkeammalle, mutta hyvä se on näinkin. Saumuroin kappaleet nurjat puolet vastakkain ja ulkopuolelle jäävät saumanvarat tikkasin siksakilla litteiksi.

Pöksyistä innostuneena ompelin myös topin palalaarista löytyneestä ohuemmasta lycrasta. Kokeilin tähän Puuhakaspajan Aava-treenitopin kaavaa etukaarrokkeella. Kiva malli ja jatkoon, mutta seuraavan kerran teen kaarrokkeen kaksinkertaisena. En osaa sanoa, oliko kaavan mukana tullut ohjeistus vähän vajavainen vai ymmärrykseni vain, mutta v-aukon huolittelu tuntui melko kimurantilta.

Että näillä eväillä sitten kuntoilumotivaatiota kasvattamaan taas syksyä kohti, lisääkin lycraa odottelee kangaskaapissa vaatteiksi muuntumistaan!

Nyt jatkan auringossa löhöilyä ja paarmojen metsästystä, heipat ♥

Blogiyhteistyössä Story of Roo

Loma se vaan jatkuu, vielä pari viikkoa saa hölläillä. Tai no, ensi viikolla alkaa todennäköisesti hillitön hermoilu pian alkavasta uudesta työstä, ihmeen rennosti sitä onkin tähän mennessä menty... Kuten ennenkin olen maininnut, lomailu lasten kanssa on yhtä aikaa ihanaa ja kamalaa. Sain festarireissupostaukseeni ihan mahtavan kuvakommentin, jossa todettiin jota kuinkin näin: " Kaksi asiaa, joita rakastan eniten; olla lasteni kanssa ja se, kun en ole lasteni kanssa." Juuri tuota loma on.

Päivät täyttyvät riemukkaasta kiljumisesta ja järvessä pulikoinnista, siitä ilosta, että vihdoin on oikea kesä ja ihana ihana lämpö. Miten parasta onkaan, että päivän asuksi riittää sortsit tai hellemekko, kenkiä ei tarvitse oikeastaan lainkaan! Välillä rauhoitutaan värityskirjan äärelle ja pari kertaa päivässä pelataan erä Muuttuvaa labyrinttia tai Yatzia. Pidetään paljon sylissä ja nuuhkitaan hiekan ja auringon tuoksuista pörrötukkaa niin, että sydän pakahtuu onnesta. Hyväntuulisen puuhastelun keskellä on hyvä säilyttää harmonia ja muistaa aika ajoin kinastella siitä, kumpi saa enemmän nakkeja keittoonsa tai kumman kanssa äiti on ollut enemmän kahdestaan, tapella samasta oranssista tussista, kun viisi muuta oranssia ei ole sopivia ja hermostua siitä, kun toisen jalat ovat väärällä puolella penkkiä. Isompi kuormittaa tämän kaiken ohessa omaa sekä kaikkien kanssaihmisten työmuistia lukemalla lähes tauotta lintukirjaa. Ihan koko ajan, ääneen. Kaiken muun toiminnan kanssa yhtä aikaa. Tai no, huijasin - uimaan se ei kirjaa vie, vaan opus odottaa saunakammarissa. On ihanaa, että lapsella on vankat kiinnostuksen kohteet ja akateemiset taidot pari vuotta ikätason yli, jatkuva monologi lintujen sielunmaisemasta on vaan välillä, öhöm, hieman rasittavaa... Hyvänä puolena mainittakoon, että tiedän itsekin linnuista enemmän kuin aiemmin!

Helteisten ja hulisevien päivien jälkeen on ihana vetäytyä viileään aittaan, saatella lapset yöpuulle ja hipsiä lasten tuhistessa vielä hetkeksi lukemaan terassille. Nauttimaan hiljaisuudesta ja valosta, joka surukseni ilta illalta tuntuu jo lyhenevän. Ja ihailemaan mahtavaa täysikuuta, kurkkaapa sinäkin tänään! Ahmimaan loppuja heinäkuun päiviä, imemään kesää sieluun viimeiseen asti. Tasapaino se olla pitää, kaikessa.

Sain keväällä nämä ihanat Story of Roon kankaat ja alkukesän aikana niistä valmistui vaatetta tuolle tulevalle ornitologille. Roon kuosit ovat mukavan leikkisiä ja värit kauniin pehmeitä, joten niistä on aina ilo ommella. Mustasta Round and round- trikoosta tein pojalleni pitkähihaisen paidan ja pipon, näyttävät kuulemma asteroideilta. Valkopohjainen Ink of miracles muuntui t-paidaksi. Molemmissa kikkailin kaavalla sen verran, että siirsin sivusauman etukappaleen puolelle viistosti ja pitkähihaiseen tein myös olkakaarrokkeen yksivärisestä. Mintun kirjavasta Bunny the dream reader- kankaasta ompelin paidan pojalle sekä legginssit tytölle ( ei ole kuvattuna). Vaikka minusta tuo kuosi on ihana, ei poika ole paitaa harmikseni päälleen kelpuuttanut. Neiti sen sijaan tykkää legsuistaan kovasti. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, on huppari karhucollarista, jota en enää verkkokaupasta löytänyt. Kankaan murrettu vihreän sävy on kaunis ja laatu taattua, pehmeää ja kestävää. Hupparin kaavana oli Block stripes, Ottobresta 4/15. Paidat kuosittelin PaaPiin kaavakirjan Myyry-kaavasta.

Nyt kipin kapin rannalle, kuuma päivä tulossa ♥

Olipa kerran nainen, joka muisti ikänsä aina kysyttäessä väärin. Kolmenkympin rajapyykki oli ohitettu jo muutama vuosi sitten, mutta sitkeästi hän kyselylomakkeisiin rasti olevansa 25-30-vuotiaiden osastossa. Töissä piti saman vuosimallin kollegalta varmistaa, että kuinkas paljon me tänä vuonna täytämmekään. Naisen päivän sai pilalle, jos nuori kaupan kassa erehtyi teitittelemään tai puhelinmyyjä rouvittelemaan, mutta iloa tuotti se, kun viinipulloa ostaessa piti näyttää paperit. Aikuisen naisen vartalossa eli sitkeänä sielu, joka piti itseään tyttönä.

Lapsien saamisen ja asuntolainan myötä naisen oli väistämättömästi ymmärrettävä olevansa aikuinen, vastuunsa kantava ja asiallinen. Ihan aina käytös ja toiminta ei aikuismaista ollut sittenkään, asiallisesta puhumattakaan. Yritystä oli jo kuitenkin ja nainen pohti toisinaan asiaa ystäviensä kanssa. Että niinkuin mitä se aikuisuus on? Pitääkö tyylin tai musiikkimaun muuttua, voiko ostaa yksisarviskuoret kännykkään, saako tilata ravintolassa lasten listalta kananuggetteja, jos tahtoo? Ei tarvitse, voi ja saa.

Erään keskustelun jälkeen nainen päätti ystävänsä kanssa olla aikuinen ja sivistää itseään taiteen ja kulttuurin keinoin. Sillä kyllähän nyt aikuisen kuuluu olla oopperassa käynyt ja klassisesta musiikista nauttia, tietenkin! Liput tilattiin ja keskityttiin heti tärkeimpään; mitä sinne laitetaan päälle. Puheissa vilahtelivat lähes iltapuvut, pitkät hameet ja bleiserit nyt ainakin. Ja tietenkin itse tehtynä, sillä näillä aikuisilla ystävillä riitti myös kädentaitoja. Ainut mikä puuttui oli lopulta aika.

Eräänä heinäkuisena lauantaina nainen mallaili itseään peilin edessä. Ei tullut iltapukua, vaan trikoomekko. Onkohan moukkamainen, voiko siinä lähteä, onko se riittävän aikuinen? Tyylikkyyttä tavoitellen nainen täydensi asuaan stay up-sukilla, jotta paarman puremat koivet eivät vilkkuisi sekä käsilaukulla, joka oli suoraan teinien suosiman vaatekaupan hyllyltä. Sai luvan kelvata. Jo ensimmäisellä vessareissulla ohuita sukkia kohennellessaan nainen kuuli inhottavan rits-äänen, joka kuuluu sukan irrotessa yläosan pitsistä. Oopperaan mentiin siis yhdellä ehjällä stay upilla ja toisella pystyraitaiseksi revenneellä sukalla ja paukamaisella kintulla. Nainen vs. Aikuisuus 0-1.

Ennen oopperaa ystävykset päättivät mennä syömään, kerrankin hienosti ja ilman jälkikasvua. Tehtiin oikein pöytävaraus ja mentiin niin sanotusti parempaan ravintolaan. Sellaiseen missä ei ollut leikkipaikkaa eikä värityskuvia tarjolla. Koska ajateltiin olla aikuisia, päätettiin ottaa valmiit menut alkuruuista jälkkäreihin. Ei mitään pitsaa tai pastaa, vaan päivän kalaa ja ylikypsää lihaa. Pakko olla hyvää, kun on niin hienoa. Olihan se ihan maukasta, mutta kyllä siinä paistinliemessä lillutettua sellerilisuketta maistellessaan nainen katseli kaipaavasti ohitse kulkevaa burgeria ranskalaisineen. Eikä sellerin kanssa ollut edes ketsuppia. Nainen vs. Aikuisuus 0-2.

Oopperajuhlien miljöö oli hieno, linna henki historiaa ja Saimaa oli upea sinäkin iltana. Ahtauduttuaan tungoksen läpi omalle paikalleen, nainen kurkisti oopperan käsiohjelmaa. Ja mitä vielä, siinähän spoilattiin koko juoni, päähenkilön kuolemakin tuli tietoon jo ennen esityksen alkua! Nainen pyöräytti silmiään. Ooppera alkoi ja yleisössä henkäiltiin ihastuneina. Nainen kuunteli ja katseli, ikään kuin odottaen. Kaunista ja ihan hienoa, mutta ei kylmiä väreitä. Nainen kaipasi tunnetta, joka lävistäisi sydämen ja liikuttaisi mieltä. Väliajalla hän kuiskasi ystävälleen, että seuraavan kerran mennään elokuviin. Nainen vs. Aikuisuus 0-3.

Kotiin ajettiin Hesburgerin kautta.

Mekko on Kangaskapinan burgundyn väristä elastaanitrikoota ja pitsi tilattu Etsyn kautta. Kaava on oma, sama viritys kuin näissä mekoissa. Erityisen tyytyväinen olen pääntien onnistumiseen, kun sain sen sopimaan täydellisesti pitsin muotoon. Kyllä tällä enemmän on käyttöä kuin iltapuvulla.

Mitä Sinä olet mieltä, kannattaako oopperalle antaa uusi mahdollisuus joskus?

Blogiyhteistyössä Pfaff Suomi

Jestas mikä kuumuus iski, kun palasimme kotiin! Emme kyllä olisi parempaan saumaan voineet mökkilomaamme ajoittaa, kun saimme kovimmat helteet viettää Saimaan rannalla ja nukkua viileässä aitassa. Tämä ensimmäinen päivä kaupungissa tuntuu jokseenkin läkähdyttävältä. Mutta ei, silti en valita tästä. Mielummin tukahduttava helle kuin auton kaivaminen kinoksen alta, kurahousujen kiskominen lasten jalkaan tai loskassa tarpominen. Jatku vaan kesä vielä kauan!

Ompelin muutama viikko sitten reissujamme varten tällaisia isoja pussukoita. Onko nimitys nyt sitten meikkilaukku, kempparikassi vai toilettipussi, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Halusin itselleni kunnolla ison pussukan, johon saisin pakattua kaikki lomalla tarvitsemani purnukat ja putelit. Lapsille riitti vähän pienemmät. Koska pusseista tuli kuitenkin melko kookkaat suhteessa lasten hammasharjoihin, pakkasin lomaa varten lasten sukat ja alusvaatteet näihin. Helpotti suuresti niiden löytämistä, kun ne olivat erillään muista vaatteista. Nämä ovat siis käytössä hyväksi havaittuja.

Ompelin pussukat Villa ja Villa-blogin ohjeella, joka on äärimmäisen tarkka ja selkeä. Ohjeessa on mitat näihin molempiin kokoihin. Kaikkiin pusseihin tein taskut toiseen sisäsivuun, mutta olisi voinut kyllä tehdä molempiin. Lisäksi jonkinlainen tilanjakaja voisi olla hyvä isommassa (tai sitten voi tehdä kuten minä; laitoin isoon pussiin kolme pienempää pussia). Kankaana ruusuisessa ja kettukuvioisessa on päällä puuvillapellava ja dinopussissa napakka puuvilla. Kankaat ovat tietenkin Almandiinilta ♥ Päällikankaat tuin silitettävällä tukikankaalla ja vuorina on itsessään jämäkkä enstex.

Ompelin pussukoihin eka kertaa elämässäni tereet, kuten ohjeessakin kehotettiin. Olen aina ajatellut sen olevan jotenkin hankalaa tussaamista, mutta eipä se ollut. Ostin näihin valmiit terenauhat paikallisesta kangaskaupasta ja surruutin menemään. Ihan huippuapu löytyi jälleen ompelukoneeni (Pfaff Quilt expression 4.2) varustelaatikosta, nimittäin terejalka! Terejalassa on ura, johon tereen nyöri ohjataan, jolloin tikkaus pysyy täsmälleen halutussa kohdassa koko matkalla. Valmiin terenauhan kiinnittämisen lisäksi terejalkaa hyödyntäen voi ommella nauhat omasta haluamastaan kankaasta tai vaikkapa valmiista vinonauhasta. Sitä pitää joskus kokeilla. Terenauha on siis koristenauha, jossa kangasnauhan taitteessa kulkee nyöri. Nyörin ansiosta tere pysyy pyöreänä ja napakkana. Halutessaan tereen voi tehdä myös ilman nyöriä, jolloin esimerkiksi taskun reunaan voi tehdä kontrastivärisen litteän tereen. Tereet sopivat koristeeksi laukkuihin, pussukoihin, penaaleihin, koristetyynyihin, urheiluvaatteisiin yms. Syksymmällä heijastintereet olisivat ulkovaatteissa kätevät.

Ainakin omaan silmääni pussukat näyttävät paremmilta tereiden kanssa. Jos terejalkaa ei omasta koneestasi löydy, pärjäät varmasti myös vetoketjupaininjalalla, mutta se vaatinee hieman enemmän tarkkuutta tikin ohjaamisen suhteen. Oletko sinä tereitä ommellut? Mihin olet niitä käyttänyt?

Hykerryttävän helteistä loppuviikkoa just Siulle ♥

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Lomailu ja etenkin autossa istuminen matkoilla sai esiin taas sisäisen neulojani. Kun ompelukone ei ollut käyttöetäisyydellä, oli turvauduttava puikkoihin. Edelleen haaveissani kutkuttelu neulottu huivi, sillä aiemmin olen tehnyt vain yhden, eikä se ihan putkeen mennyt. Sopivasti sain käsiini hurmaavan neulekirjan, jonka otin ilomielin lomalukemistooni ja sieltä huivin työn alle.

Kyseessä on Janina Kallion Lumoavat neulehuivit by Woolenberry. Kirja on Kallion ensimmäinen, mutta paikkansa neuleskenessä nainen on vakiinnuttanut Ravelryn ja omien nettisivujensa kautta. Jopa minulle, neulenoviisille, Janina Kallion nimi ja tyyli olivat tuttuja ennalta, joten odotukseni kirjan suhteen olivat korkealla. Kirjassa olevat 15 mallia ovat aiemmin englanniksi julkaistuja ja nyt saatavilla eka kertaa suomeksi. Kirjaan päätyneet ohjeet ovat olleet eniten toivottuja sekä Janinan ja neulojien suosikkeja.

Lumoavat neulehuivit on kaunis kirja, mikä miellyttää omaa visuaalista silmääni. Kuviin on panostettu, värit ovat herkkiä, pehmeitä ja harmonisia. Ehkä omaan makuuni vähän liiankin maanläheisiä, mutta tässä se maailma toimii. Kuvissa näkyy hyvin huivin mitat sekä neulekuvio, lisäksi mukana on paljon "fiilistelukuvia". Kirja on jaoteltu vuodenaikojen mukaan, keväällä ja kesällä kevyempiä pitsikuvioita ja talvea kohti muhkeampia huiveja. Erityisen suloinen on kauden mukaan vaihtuva pieni kuvio kirjan sivuilla.

Entäpä ne ohjeet? Kallio kertoo alkupuheessaan mallien olevan simppeleitä neuloa ja ohjeita silmäilemällä ne vaikuttavat minustakin ihan ymmärrettäviltä. Kauniit neulepinnat muodostuvat ihan perussilmukoista ja paljon on mukana aina oikein-neuletta. Sanalliset ohjeet ovat selkeitä ja hyvin avattuja, mutta mallikuvio kuvana olisi ollut vielä kiva lisä. Pitsi kuvio aukeaisi kuvasta nopeammin. Erityisesti tykkään kirjan alussa olevista ohjeista neuletyön aloittamiseen ja viimisestelyyn, sain siitä hyviä vinkkejä huivin neulomiseen.

Kaikki huivit ovat neulottu laadukkaista ja ylellisistä langoista, ja ohjeissa mainitaan suosituslanka sekä vastaavia lankoja. Tällaisena sunnuntaineulojana jäin kaipaamaan sitä, että vaihtoehdoissa olisi ollut tarjolla joku vähän edullisempikin lanka. Minusta 30 e vyyhdistä on jäätävä hinta, ainakin tässä vaiheessa neuleuraani, kun työn onnistuminen ei ole aina taattua. Toki luonnonkuituisista laatulangoista saa varmasti ihania neuleita, mutta eiköhän Dropsista tai vastaavastakin saisi ihan kivan?

Otin itse ensimmäisenä puikoille Lempi-huivin kevätosiosta. Malli oli yksinkertainen ja suhteellisen nopea neuloa. Minä koin hankalaksi kuitenkin rivien laskussa pysymisen, joten neuloessani jouduin turvaamaan paljon ohjeeseen. Onko rivien laskemiseen olemassa joku systeemi? Ajattelin tehdä tämän ekan huivin jostain halpislangasta, mutta Jyväskylän reissulla eksyin Lankakauppa Titityyhyn. Siellä käyneille ei liene epäselvää, millainen lankaparatiisi on kyseessä ja minäkin sorruin pyhistä aikeistani ja hintakritiikistäni huolimatta ostamaan aikomaani kalliimman langan. Langan merkkiä en muista, mutta joku käsinvärjätty fingering-vahvuinen (jep, tämän termin sain sillä käynnillä oppia) se on. Huivi ei ole vielä valmis, sillä kotiin paluun myötä neulomisinto vähän laski. Paljoa ei kuitenkaan puutu, joten eiköhän se pian valmistu.

Oletko Sinä tutustunut jo Lumoaviin neulehuiveihin?

Heippa, vieläkö Sinä olet siellä? Tämä viikkojen radiohiljaisuus johtuu siitä, että uusi työ kaappasi minut totaalisesti. Kaksi viikkoa on nyt takana ja olo on kuin vuoristoradan jälkeen. Vauhti ahdistaa, pikkuisen huimaa ja hirvittää, mutta kuitenkin tekee mieli kevyesti kiljahtaa innosta. Kiinnostavaa ja motivoivaa työtä, mutta näin alkuun niin totaalisen uuvuttavaa. Muutama päivä sitten mietin aidosti sitä, että mikähän vuosi nyt olikaan... Kaikki on uutta, opinnoista jo kymmenen vuotta ja hallinnan tunne vielä puolitiessä, takki aivan tyhjä kerta kaikkiaan. Uskon kuitenkin, että kyllä tämä tästä kohenee, varmuus löytyy ja tekniikkakin muuttuu rutiiniksi. Ennen joulua on jo pakko olla iisimpää!

Koska uusi työ edellyttää muun muassa sähköisen kalenterin käytön opettelua ja tabletin mukana kantamista, halusin saada siitä paremmin kolhuja kestävän. Sopivaa (sopivan näköistä) suojapussia ei tullut vastaan, mutta sen sijaan Eurokankaassa minulle huuteli ihana kullakimaltava korkkikangas.

Swoon Sewing Patternsilta löytyi ilmaiseksi ladattava Dakota tablet clutch- kaava, joka oli mitoiltaan tarpeisiini juuri sopiva. Äkkiseltään katsoen kaava tuntui ihan heprealta, mutta ommellessa ja vaihe vaiheelta edetessä enkun kielinen ohje oli tosi yksinkertainen seurata (samoin kuin aiemmin käyttämäni Swoonin lompakkokaava). Koska korkkikangas itsessään on hyvin ohutta, laitoin vuorikankaaksi vahvaa puuvillaa ja silitettävää tukikangasta. Väliin laitoin vielä pari kerrosta silitettävää tukihuopaa, jotta pussi olisi riittävän paksu suojaamaan tablettia. Kiinnitys on magneettinepparilla.

Pelkän glitterkorkin (voi kökkö, kun se kimallus ei kuvissa oikein välity) lisäksi halusin vielä jonkun jipon suojapussin ulkonäköön- Piparikuvio on aina ollut yksi lempparini ja nähtyäni Kototeon Sannan passinkannet, jäi idea mieleeni muhimaan. Käytin kuvioon mustaa snappapia eli nahkapaperia ja ihan vaan suoralla tikkasin. Koko projektin työläin osa olikin pussin kääntäminen oikein päin, kun läppä oli niin jäykkä.

Valmiiseen pussiin olen enemmän kuin tyytyväinen. Se on toimiva ja kaunis, jotenkin ihan oman näköinen. Itse asiassa houkuttaisi samanlainen käsilaukku... Korkkia en ollut tätä ennen ommellut, mutta materiaalin pehmeä pinta ja helppo työstettävyys ihastuttivat. Oletko Sinä korkkikankaaseen tutustunut? Mitä kaikkea muuta korkista voisikaan tehdä ?

Tunnelmallista kesän viimeistä viikonloppua just Siulle ♥

Pienen prinsessan elämässä on tänä syksynä tapahtunut jotain suurta. Kauan odotetut balettitunnit alkoivat! Kuinka innoissaan voikaan lapsi olla, ja vähän myös äitikin, joka vielä tänä vuonna saa tanssia mukana. Tanssitunti on neitoselle viikon kohokohta, jonne hän ilosta hihkuen jaksaa lähteä päiväkodin jälkeen ja jonka oppeja voi kotona ylpeänä esitellä. On niin hellyttävä katsella lasta, joka vilpittömän ilahtuneena ihastelee itseään ja peilailee, pyrähtää tanssiin ja pyytää katsomaan kaikkea mitä osaa. Miten rajaton onkaan kolmevuotiaan itseluottamus ja varmuus siitä, että on ihana, tärkeä ja arvokas omana itsenään! Sen asenteen ja uskon itseen toivon säilyvän ja kantavan häntä niinä hetkinä, kun elämä joskus potkii. Älköön mikään lannistako tytärtäni ♥

Baletissa tanssimistakin tärkeämpää on tietenkin tyllin määrä. Meille on kirppareilta kotiutunut melkoinen määrä tanssipukuja ja röyhelöitä, joista riittää valinnan varaa tanssitunnille. Tinttara oli kuitenkin haaveillut "isosta balettihameesta, mikä tälleen pyörii ja on timantteja". Innostuin sitä varten tilaamaan tyllinauhoja ja pari verkkopantaa ja tekemään maailman yksinkertaisimman tyllihameen. Ihan näin suurella helmalla ei balettitunnille ole asiaa, mutta kotiesityksissä se toimii mainiosti. Nämä tarvikkeet on tilattu Aliexpressin kautta, Suomessa vastaavia myy ainakin Nappikauppa Punahilkka, jolla on myös hameohje tarjolla täällä.

Tämä oli ihana "aivot narikassa"- käsityö, juuri sopiva arjen kiireiden keskelle. Vielä olisi turkoosit tyllit korkkaamatta, niistä saisi söpön Elsa-hameen...

Ihanaa viikonloppua ja syksyn virallista alkua! Olkoon se yhtä hyvä kuin kesä oli ♥

Yhteistyössä Pfaff Suomi

Päätin aloittaa tänä syksynä pitkästä aikaa takkiprojektin. Aiemmista ompelemistani takeista (klik, klik, klik, klik )rohkaistuneena uskoin selättäväni tämänkin haasteen ja valitsin kokeiltavaksi kaavaksi parkatakin Ottobresta 4/13. Kaava näytti mukavan tyttömäiseltä, ja kun kaapista löytyi jo valmiiksi sopiva vanhan roosan sävyinen napakka puuvilla(?)kangas, oli paletti aika lailla kasassa.

Takin tekemiseen kului aikaa p a l j o n . Ihan tosi paljon. Kaavojen piirtämiseen, osien leikkaamiseen ja tukemiseen ehkä eniten. Se on kyllä heittämällä se osuus, minkä ompeluhommissa skippaisin, jos voisin. Toinen inhokki, minkä kohdalla pinnaa kiristeli oli taskujen ompelu. Teknisesti taskut eivät ole muuta ompelua kummemmat, mutta kuinka epätoivoisen hankalaa on saada molemmista puolista symmetriset! Läppätaskuja purinkin pariin kertaan, kun heittoja tuli eikä ne ihan täydelliset ole edelleenkään. Upotettuihin kaitaletaskuihin sen sijaan olen tyytyväinen, ja omaa ohjetta hyödyntäen palat asettuivat nätisti. Aika monta iltaa sain takin kanssa kulumaan, mutta osa kerrallaan kyhäelmä alkoi muistuttaa takkia. Viimeistään kiristysnauhoja ja kuminauhoja kiinnitellessäni uskalsin vähän hihkaista ilosta ja ylepydestä. Takista tuli söpö ja siisti, just niin kuin pitikin. Nepparit paukuttelin lopuksi kiinni varmoin ottein ja nekin asettuivat kauniisti aloilleen.

Kaavaa en muokannut, vaan se on suoraan koossa 104. Ohjeesta poikkesin sen verran, että ompelin vuorin ja päällisen erikseen, jolloin sain kaikki saumanvarat näkymättömiin. Jätin myös hupun kiristysnauhan pois ja vaihdoin tarranauhat neppareihin. Alavarat huolittelin vaaleanpunaisella vinonauhalla.

Lähes kaikki saumat tikkasin ympyrän muotoista koristeommelta käyttäen. Alunperin tarkoituksena oli vain litistää olkasaumat, mutta havaitessani ompeleen aika mukavan näköiseksi, päätin nakutella sillä muutkin saumat. Tikkauksilla saa vaatteeseen yllättävän paljon ilmettä ja etenkin näissä joustamattomissa vaatteissa niillä pystyy irrottelemaan. Kuviotikkauksia voi hyödyntää niin saumojen peittämiseen/ korostamiseen/ litistämiseen kuin käänteiden ompeluun. Ihan paras apu tikkailuun oli koristeommelpaininjalka, joka ainakin omassa Pfaffissani kuului vakiotarvikkeisiin. Paininjalassa on merkit, joiden avulla ompeleen kohdistaminen täsmälleen sauman keskelle oli helppoa ja ompelujälki siistiä.

Takin suhteen odottelemme täällä, että säät viilenevät sille sopiviksi ja neiti kasvaisi pian ne puuttuvat sentit, joiden verran takki on iso. Muuten syksy jatkukoon yhtä ihanan lämpöisenä, kuin se nyt on ollut ♥ Joko Sinulla on syksyvaateompelut tai -hankinnat hyvällä mallilla? Meillä onneksi pärjätään tämä syksy muuten viime vuotisilla vermeillä, helpottaa kummasti :)

Kirja saatu arvostelukappaleena Gummerus Kustannukselta.

On kässäkirjoja ja sitten on kässäkirjoja. Klompelompet kuuluva ehdottomasti jälkimmäisiin. Ne ovat viehättäviä, sykähdyttäviä ja täynnä ohjeita, jotka houkuttavat kaivamaan pyöröpuikot esille. Värit ja kuvat kolahtavat söpöydessään ja harmonisuudessaan.

Norjalaiselta kaksikolta Hanne Andreassen Hjelmåsilta ja Torunn Steinslandilta on ilmestynyt kolmas neulekirja, joka jatkaa heidän aiempien Klompelompe-kirjojen jälijillä. Paljon on tuttua ja jo aiemmin nähtyä neulepintaa ja kuviota, samoin värimaailman suhteen Klompelompe pysyttelee itselleen uskollisena. Tämä kirja painottuu nimensä mukaisesti kaikkiin vuodenaikoihin sekä arkeen ja juhlaan, joten se on teemoiteltu eri tavoin kuin aiemmat kirjat. Teemat ovat Sydäntalvi, Kevättalvi, Perinnejuhlat, Kesävaatteita, Päikkyyn ja kouluun, Syksyistä kotoilua, Jouluneuleita sekä Koristeita. Erikoisuutena tästä löytyy mm. neulottu kastemekko, jakku hääpuvun kanssa käytettäväksi sekä suloiset tonttulakit.

Vaikka pääpaino kirjassa on lastenvaatteissa, löytyy tästä mielestäni yllättävän paljon ohjeita myös aikuiselle. Omaan silmääni pistivät erityisesti pipot ja muut asusteet, joista varmasti jonkun neulon ehtiessäni. Lastenvaatteissakin on muutama houkuttava, kuten esimerkiksi Joulumekko. Suurin pulma tässä kirjassa on, että se on täynnä toinen toistaan suloisempia vauvanvaatteita! Miehelleni ei ihan mennyt läpi se, että josko perheenlisäystä hankkisi sen takia, että voisi neuloa ihania vauvaneuleita... (ei, vauvoja ei ole tulossa oikeasti). Mutta katsokaa nyt noita kuvia, ihania ♥! Muuten lasten neuleissa koot ovat pääasiassa 12-vuotiaaseen asti, joten kyllä sieltä isommillekin jotain löytyy.

Klompelompessa on tuttuun tapaan lankasuositukset kaikille malleille ja he suosivat edelleen Sandnes Garnia. Edelleen halpislankojen suosijana olisin ollut iloinen, jos lankojen ohessa olisi kerrottu niiden paksuudesta, jolloin soveltamistyö olisi helpompaa. Onneksi google auttaa tässäkin asiassa. Mutta summasummarum, ihana ja kaunis kirja, josta löytyy useampi kokeilemisen arvoinen malli.

Löytyykö Sinulta hyllystäsi Klompelompeja?

Oi ihana viikonloppu, kuinka sinua kaipasinkaan! Vaikka pidän työstäni ja arki-iltoihinkin mahtuu mukavia puuhia, on viikonloppu silti jotain niin parhautta, tarpeellista ja elintärkeää. Aivojen nollausta, edes himpun pidempiä aamu-unia, aikaa perheelle ja itselle mieluisaa toimintaa. Se tahti, millä viikot kuluvat on kyllä ihan päätä huimaava. Helpottavaa se, että perjantai tuntuu olevan käsillä koko ajan nopeammin, mutta yhtä aikaa kamalaa, kuinka vauhdikkaasti aika lipuu ohi. Jälleen voisi mainita sen kuuluisan ärrällä alkavan sanan, mikä viittaa kiireiseen työn ja perhe-elämän yhdistämiseen...

Tänä viikonloppuna tehtiin perheemme lintubongari iloiseksi, kun suuntasimme aamusta Heinolan lintutarhalle. (Tai siis niin pian aamusta, kunhan oltiin pienistä aamukilareista selvitty, koska on niin vaikeaa olla viisivuotias ja odottaa jotakin itselle mieluisaa.) Siivekkäiden lisäksi ehdittiin kaupoille ja sukuloimaan, joten kannatti todellakin lähteä. Ja arvaa, pääsin käymään Hollolan Zalekualla, jossa muun muassa kankaita oli myynnissä 1e/m! Ja vielä on viikonlopusta sunnuntai jäljellä, ihanaa! Voimien keräämistä tulevaan työviikkoon siis.

Kuvissa olevat vaatteet ovat valmistuneet toukokuun alun ja viime viikon välillä, mutta jääneet roikkumaan valokuvien paljouteen. Päätin siksi koota nämä toisiinsa liittymättömät, mutta kivat vaatteet yhteen postaukseen. Kukallisen bomberin ja yksisarvismekon kankaat ovat Verson puodista ja etenkin tuo kukkacollari oli ihan mieletön matsku! Jännän napakka pinta ja sisäpuoli superpehmoisa. Bomberin sekä mekon kaavat muokkasin paitakaavasta. Mekko oli kesällä kovassa käytössä, bomberi puolestaan omiaan näille keleille.

Kuplabomber on viime viikkojen tuotos, jonka piti olla kummityttöni myöhästynyt 1-vuotissynttärilahja. Kun jossain ajatushärössä tein sen kuitenkin koossa 92 ja totesin mahtuvan meidän kolmevuotiaalle, sai Tinttara toisenkin bomberin itselleen. Kummitytön bomberi on edelleen työn alla... Kuplakangas on tietenkin Ommelkuplan ihanaa joustocollaria Ommelkuplan nahkamerkillä somistettuna. Pienen tytön silmissä suurta lisäarvoa tuo poninauha, jolla siistin pääntien sauman.

Onko Sinun syksysi kiireinen vai tuntuuko vain minusta tältä? Rentouttavaa viikonloppua joka tapauksessa just Siulle ♥

Elämällä on välillä tapana muistutella niistä asioista mitkä ovat oikeasti tärkeitä. Vaikka kuinka repii itsestään tehoja irti, polttaa kynttilää suurin piirtein keskeltä ja suunnittelee elämänsä, saattaa jonakin päivänä huomata, ettei oikeastaan saa aikaan yhtään mitään. Että ihan liikaa ahdistaa, ilo on karkuteillä ja takki tyhjä. Että muisti pätkii ja kiukuttaa koko ajan. Ettei muista, koska olisi oikeasti päässyt purkamaan tunnelmiaan ja saanut hyviä neuvoja ja sympatiaa. Että aamulla väsyttää jo valmiiksi.

Tuo olo oli hiipinyt luokseni varkain viime kuukausien aikana. Uusi ja uudella tavalla vaativa työ verotti jaksamista enemmän kuin sen kuuluisi. Koska halusin heti osata, olla pätevä, tehdä oman osuuteni. Kun tähän yhdistyy tilanne, jossa ystävät elävät omia isoja tai pieniä elämänkriisejään, lapset ovat väsyneitä pitkistä päiväkotipäivistä ja parisuhteessa kahdenkeskiselle ajalle jää naurettavan vähän aikaa, tuntuvat viikot toistavan itseään. Eikä käsitöillekään ole ollut aikaa tai jaksamista, kuten ennen.

Kun paha mieli kulminoitui, oli tilanteen muututtava. Sain vihdoin kiinni siitä, mikä mieltäni painoi ja pystyin sanomaan sen ääneen. Jo pelkästään se naksautti jonkin osan takaisin paikoilleen. Heti tuntui paremmalta. Kokosin itselleni työkalut siihen, kuinka pitää huolta omasta jaksamisesta ja voimavaroista. Hyvin sisäistettyä naistenlehtihömppää ja käytännön kautta koettuja tipsejä, mutta josko näillä saataisiin taittumaan tämä syysalho.

♥ Mene nukkumaan, jos sinua nukuttaa. Unesta tinkiminen vie lopulta järjen ja tehon.

♥ Etsi joku, jolle voit puhua. Jos puhuminen ei ole sinulle se juttu, selvitä mikä olisi.

♥Kysy ystäviltäsi, mitä heille kuuluu. Vaikka sinulla olisi itselläsi mitä tahansa mielen päällä, on jokaisella omat pulmansa, joiden jakaminen keventää mieltä.

♥ Älä pura omaa pahaa oloasi läheisiisi. Kiukun kiertäessä koko perhettä, on hyvää mieltä hankala tavoittaa.

♥ Uskalla joskus mennä sieltä aidan matalimmasta päästä. Tsemppaat sitten toisella kerralla.

♥ Muista, että olet korvaamaton vain omalle perheellesi.

♥ Pyörää ei tarvitse aina keksiä uudestaan. Vanhat ideat ovat hyviksi havaittuja, kertaus opintojen äiti.

♥ Jos luovuus ei kuki juuri nyt, anna sille aikaa. Inspiraatiota ei voi pakottaa, mutta se voi yllättää odottamatta.

♥ Huomaa hyvä. On vaikea olla totaalisen allapäin, kun tiedostaa, miten paljon kaunista, hyvää ja toimivaa ympärillä on. Kiitollisuuden voima on suuri.

♥ Muista syödä. Terveellisesti mahdollisimman usein, mutta silloin tällöin mäkkäri on ihan hyvä vaihtoehto. Ota pirtelökin.

♥ Jaa vastuuta. Luota siihen, että joku muukin osaa hoitaa asiat, joita olet haalinut itsellesi.

♥ Raaski kieltäytyä. Ihan jokaiseen tarjoukseen, ehdotukseen, pyyntöön tai mahdollisuuteenkaan ei tarvitse tarttua. Kivoistakin asioista voi muodostua turhaa painolastia. Jos aika ei ole nyt, voi se olla taas myöhemmin.

♥ Liiku. Edes se korttelin kiertäminen, jos muka muuta ei ehdi. Ja sitten kun ehtii, niin sellaista liikuntaa, mistä tulee ilo ja lentävä olo.

♥ Käytä villasukkia. Lämpimillä jaloilla on parempi olla.

♥ Usko, että kaikki järjestyy, henki kulkee ja aurinko nousee.

Kuvien villasukat ovat Niina Laitisen suunnittelemat Ystävänpäiväsukat tämän vuoden helmikuun yhteisneulonnosta. Neuloin sukat silloin lähes valmiiksi, mutta jostain kumman syystä toinen sukka jäi kesken. Viime viikolla päätin ottaa sukat taas työn alle, koska syyskylmyys on viilentänyt laminaatin ja lämpöä tarvitaan. Eikä niistä sukista puuttunut lopulta kuin yksi kuvio ja kärkikavennukset, joten ne sai nopeasti käyttöön. Ihan nätit ja lämpöiset sukkaset niistä syntyi. Lanka on muistaakseni Nallea, malli Laitiselle tyypillisesti simppeliä ja kivan näköistä. Neuloitko sinä Ystävänpäiväsukat?

Voimaa, virtaa ja lempeyttä just Siulle ♥

Blogiyhteistyö LillaLumin kanssa, kaavat saatu.

Jos pitäisi valita vain yksi asia mitä saisin ommella, olisi se ehdottomasti pienten tyttöjen mekot! Hulmuavat helmat, frillat, rypytykset, röyhelöt, laskokset, pitsit ja muut hörselöt, ne vaan sykähdyttää. Tai sitten kankaan kaunis kuosi, joka ei enää muuta kikkailua tarvitsekaan. Mekkojen ompelussa voi varioida niin monella tavalla, että samalla kaavallakin saa aikaan hyvin monen näköistä.

Sain tällä kertaa kokeiltavakseni LillaLumin ihastuttavat mekkokaavat; Alicen ja Lumin. Alice on upeasti pyörivä kellohelmainen ihanuus, jota voi muunnella erilaisilla hihoilla sekä niskan rusetilla. Lumi puolestaan on paljon ompeluryhmissäkin näkynyt pallohelmainen tunika, johon voi halutessaan lisätä taskut, olkafrillat tai vaikkapa hupun. Kaavat ovat joustaville kankaille tarkoitettuja ja ns. normaalia mitoitusta. Alice- ja Lumi-kaavoja saa tällä hetkellä Lalian verkkokaupan kautta.

Omaan versiooni Alicesta tein pitkät hihat ja syksyn viimojakin uhmaten rusetin niskaan. Helma vie reilusti kangasta, mutta onneksi käyttämääni trikoota oli niin reilu pala, että sain sen leikattua taitteelta. Vinkkinä kuitenkin: helman voi leikata kahdesta osasta, jolloin vähempi kangamäärä riittää. Kaavan mukana tulleet ohjeet olivat selkeät ja helpot seurata. Huomion arvoista on, että kaavat sisältävät saumanvarat valmiiksi. Sen verran koesovituksessa mekkoa jouduin muokkaamaan, että lyhensin yläosaa reilut viisi senttiä, koska oma muruseni on malliltaan lyhytselkäinen. Kokona käytin 98, sillä halusin mekosta nyt sopivan.

Lumiin tein olkafrillat, mutta taskut jätin pois. Tässä käytin kokoa 104, joka vielä jäi vähän reiluksi Tinttaralle. Hieman kavensin olkasaumaa, jotta sain frillat ja hihat istumaan paremmin. Helman muodosta tykkään kovasti! Tämä on kiva peruskaava, jota varmasti tulen kokeilemaan toistamiseen. Molemmat mekot saivat myös neitosen hyväksynnän, lisätilauskin on jo vetämässä. Kumpi mekoista on sinun suosikkisi?

Syksyisen kirpsakkaa viikonloppua ♥

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Rivien välistä on varmasti voinut lukea aiemminkin, että käsityökirjat ovat yksi heikoista kohdistani. Tällä kertaa ihasteltavaksi pääsi herttaisen ulkoasun omaava Kototekoja, ihanasti itse tehty -kirja. Nimi soittaa monella kässäilijällä varmasti kelloja, ja totta, kirjan takana on Sanna Suonpää, Kototeko-blogin lahjakas ja inspiroiva emäntä. Koska minulla on ollut näiden blogivuosien aikana ilo tutustua Sannaan, oli kirjaa sen vuoksi vielä kutkuttavampi lueskella.

Mitä Kototeot sitten pitää sisällään? Kirjassa avataan kivasti kototekemisen ideologiaa eli ajatusta siitä, että kuka vaan voi olla luova ja tehdä käsillään ihania asioita. Sanna innostaa ideoimaan rohkeasti, kokeilemaan ennakkoluulotta, yrittämään sinnikkäästi ja epäonnistumaankin ilman ahdistumista. Kirjassa muistutetaan myös tärkeästä asiasta eli kestävän kehityksen ja ekologisuuden näkökulmasta. Itse tunsin pienen omantunnonpiston siitä, että käsitöitä tehdessä pitää niiden ihanuudesta huolimatta muistaa niiden tarvelähtökohta sekä se, että omaa tyyliä kannattaa kunnioittaa ompeluhutien välttämiseksi.

Käsitöiden ja ohjeiden suhteen Kototekoja on uskollinen blogistakin tutulle tyyliin. Mallit ovat riittävän yksinkertaisia toteuttaa, suloisia ja osa hauskoja ja hupsujakin. Kototeoissa todellakin ajatellaan boksin ulkopuolelta! Sanna on itse kuvannut kirjan kauniisti somistetut kuvat ja tunnelma on varsin söpö, mutta samalla aikuinen. Ohjeet on jakautuvat asusteisiin ja koruihin, erilaisiin säilyttimiin sekä kodin sisustukseen, koristukseen ja hyödykkeisiin. Minua ihastutti erityisesti nahkapaperin sekä korkkikankaan monipuolinen käyttö. Kulmatusten-reppu ja Olga-laukku olivat näistä lemppareitani. Olisin kaivannut kirjaan lisää blogista tuttuja ja hyviksi havaittuja ohjeita sekä nasevia kirjoituksia, sillä Sannalla on todella sana hallussa.

Lopuksi haluan nostaa kirjasta esiin mielestäni loistavan ajatuksen siitä, että jokaisella on mahdollisuus tehdä omasta kodistaan mieleinen. Kototekoilemalla rakastetaan kodista kaunis kulma kerrallaan, vanhaa ja olemassa olevaa hyödyntäen ja tuunaten sekä pienellä budjetilla. Keskitytään hyvään ja huomataan ne kivat asiat. Aika hyvä resepti siihen, että kodissa viihtyy varmasti ♥

Oletko Sinä Kototekoihin tutustunut?

Pupuilla ja pinkillä ei vaan voi mennä vikaan, jos kohteena on kolmevuotias rinsessa! Lupasin jo alkusyksystä ommella pupurepun balettitunteja varten, mutta vasta pari viikkoa sitten sain repun valmiiksi. Tekemiseen itse asiassa ei mennyt paria tuntia pidempään ja raapustelin oheen ohjeenkin. Inspiraatio pupureppuihin on tullut Instagramista, missä näitä on vilissyt mitä ihanampina toteutuksina. Minäkin haaveilin tekeväni repun mustasta tekonahasta, mutta vaaleanpunainen paksu satiini vetosi neitiin enemmän.

Pupusukat puolestaan valmistuivat tällä viikolla, kun jouduin pakkohuilille sitkeääkin sitkeämmän flunssan kourissa. Sohvan nurkassakaan en ihan toimetta osannut olla, joten syntyivät villasukat koossa 26. Ohje ja idea löytyi täältä alunperin, mutta koot olivat liian isoja. Onneksi sopiva sukkaohje löytyi Novitalta ja korvat tein omasta päästä. Pohjaan taidan lisätä vielä liukuesteet ehtiessäni, niin ei liu'u kaakeleillakaan.

Ja nyt se repun ohje, ole hyvä:

Kysy ihmeessä, jos jokin askarruttaa!

Korvat pystyyn, töpöhäntä pyörimään ja viikonloppua kohti ♥

Jos ompelurintamalla pitäisi valita yksi tuote yli muiden, se voisi omalla kohdallani hyvinkin olla framilon. Olen siitä moneen otteeseen maininnut erilaisten ompelusten yhteydessä ja monta kertaa olen siitä saanut kysymyksiä. Tämä postaus on ollut suunnitelmissa jo kauan, mutta nyt viimein valmiina!

Mitä on framilon?

Framilon on monikäyttöinen joustonauha. Tavalliseen kuminauhaan verraten framilon on litteää, läpinäkyvää ja pehmeää, käytössä hyvin huomaamatonta. Sen joustavuus ja palautuvuus ovat omaa luokkaansa - venymistä luvataan jopa 400%. Kunnollinen framilon ei väsähdä kovassakaan käytössä eikä katkea reilustikaan venyttäessä. Kuminauhan tavoin framilonia on saatavilla eri levyisenä, pääosin 5 - 8 mm. Framilon valmistetaan polyuretaanista eikä se sisällä kumia, joten se on lähes allergisoimatonta. Hämäävää on se, että framilonia on tarjolla "aitona" sekä erilaisina, ei niin hyvin joustavina versioina, joten ostaessa on hyvä päästä kokeilemaan venyvyyttä tai ostaa netistä joustonauhaa nimenomaan framilonin kauppanimellä. Alunperin framilon on tarkoittanut nimenomaan tietyn merkkistä, aitoa italialaista joustonauhaa, mutta nykyään termi on yleistynyt käytössä laajemmin.

Tässä mekossa framilon tukee vyötärösaumaa helman ollessa runsas ja painava.

Framilonilla huoliteltu pääntie ja kädentiet sekä rypytetty vyötärö.

Wonderclipseillä saa parhaan pidon, jos framilonia pitää ommellessa kiinnittää.

Mihin sitä käytetään?

Framilonia voi käyttää niin rypytyksiin, huolitteluun sekä saumojen tukemiseen. Monessa ompeluohjeessa kehotetaan ompelemaan joustonauha esimerkiksi olkasaumaan estämään sauman venyminen käytössä. Myös mm. taskunsuun reunat, kellohelmaisen mekon helman ja yläosan välinen sauma tai hupparin hupun etureuna voi olla hyvä tukea kankaan ollessa kovin joustava tai ohut, tai jos alaosassa on painoa enemmän.

Itse käytän framilonia rypyttämiseen niin mekkojen helmoissa, frilloissa, yläosan vyötärölle tulevassa rypytyksessä, hihansuissa... melkein kaikessa, mitä pitää rypyttää! Framilon toimii rypytyslankoja paremmin silloin, kun rypytetyn sauman tai frillan tulee olla joustava tai rypytettävää pätkää on pitkälti. Framilonin etuna on rypytyksen tasaisuus (jos olet kiristänyt tasaisesti) sekä se, että rypytys pysyy ommellessa paikoillaan.

Kolmas kohde missä framilonia käytän, on pään- ja kädenteiden huolittelut. Framilonilla kääntäen reunasta saa siistin, litteän ja lörpähtämättömän. Itse käytän framilonia ihan perustrikoiden huolittelemiseen, mutta erityisen hyvin se toimii esimerkiksi lycran kanssa. Paitojen, toppien ja mekkojen käänteiden huolitteluiden lisäksi framilon sopii erinomaisesti alusvaatteiden ja uimapukujen huolitteluun.

Framilonilla vedetty niin helman yläosa kuin alareunan frilla.

Miten sitä käytetään?

Framilonin käytössä oleellisinta on näppituntuma, minkä oppii ainoastaan harjoittelemalla. Käyttökohteesta riippuen hyödynnetään eri tavoin framilonin joustavuutta. Huolitteluissa ja saumojen tukemisessa nauhaa pidetään napakasti, mutta venyttämättä, sillä tarkoitus ei ole rypyttää esim. pääntietä (ellei sitten ole tarkoitus...). Frilloja tehdessä ja vaikkapa muhkeaa mekon helmaa rypyttäessä framilonia saa taas venyttää niin paljon kuin jaksaa.

Framilonin voi kiinnittää saumurilla tai ompelukoneen siksakilla/ kolmipistesiksakilla. Framilonia ei kannata katkaista ennen ompelua, vaan juoksuttaa mielummin kerästä samalla kuin ompelee. Hyvin harvoin kiinnitän framilonia etukäteen mitenkään, mutta jos sen teen, käytän wonderclipsejä. Nuppineuloilla kiinnitys on vaikeampaa. Jos framilon karkaa helposti ompeleen alta aloituksessa, voit jättää alkuun kunnon hännän, josta pitää kiinni tai ommella alun parilla pistolla käsin kiinni. Jos yrität rypyttää framilonilla tiettyyn mittaan, esimerkiksi puhvihihan pyöriötä kädentien mittaan, kannattaa framiloniin tehdä merkit tussilla oiken mitan säilyttämiseksi.

Huolitteluita tehdessä kiinnitän itse framilonin aina saumurilla, jonka jälkeen teen framilonin levyisen käänteen nurjalle. Käänteen päältä tikkaan kaksoisneulalla tai loivalla kolmipistesiksakilla. Hyvä ohje pääntien huolitteluun framilonilla löytyy Mehukekkereiltä.

Helmarimpsun yläreunassa framilonrypytys.

Hihojen rypytys tehty framilonilla.

Framilonia vyötärösaumassa tukena.

Pääntien väljyys rypytetty framilonilla sekä huoliteltu pääntie ja kädentiet.

Mistä sitä saa?

Framilonia myyvät mm. Jujuna, Puuhakaspaja (myös mustana!), Nappitalo, Jyväskylän kangaskauppa, Ullaka ja monet muutkin kangaskaupat tätä nykyä. Framilon myydään usein metritavarana, valmiina muutaman metrin nippuina tai isommissa erissä. Kokemus on osoittanut sen, että Prymin joustonauha tai esimerkiksi joustavana myytävä silikoninauha ei toimi kuten oikea framilon, niihin ei kannata rahoja tuhlata. Parhaat ja edullisimmat framilonit olen itse ostanut Tallinnan Karnaluksilta, mutta sopivan jouston/palautuvuuden löytäminen vaati melko monen nauhan venyttelyä - laatu siis vaihtelee.

Jäikö jotain oleellista ketomatta? Kysy, jos jokin jäi mietityttämään tai tiedät jotakin mitä unohdin sanoa. Framilon on oikeasti huipputuote käytettävyydessään, joten kokeile sinäkin sitä rohkeasti. Seuraavassa postauksessa tulossa pari ideaa framilonin käyttöön...

Pimeistä syysilloista huolimatta valoisaa mieltä ja tunnelmallista alkavaa marraskuuta just Siulle ♥

No niin, sitten jatkamme framilonin kanssa! Edellisessä postauksessa kirjoittelin siitä, mitä on framilon, miten ja mihin sitä käytetään. Lupasin myös pari käyttövinkkiä, joten tadaa: tässä kaksi jippoa , joilla framilonilla saadaan peruspipo uuteen uskoon. Tarvitset vain pipokaavan, joko valmiin tai itse piirretyn. Olen näissä käyttänyt PaaPiin kaavakirjan pipokaavaa, joka mittasuhteiltaan oli hyvä minun sekä tyttösen päähän. Aikuisten pipon tein koossa L ja pienelle 3-vuotiaalle koossa XS. Ideoita näihin olen bongannut netin ompeluryhmistä ja pinterestistä, tässä minun versioni.

Rypytys tuo pipoon kevyesti turbaanimaisen ilmeen hyvin pienellä vaivalla. Framilon on helppo ommella muotolaskosten kärkien väliin ja kunnon rypytystä varten saa venyttää sitä aika reilusti. Muista ommellessa valita pipon värinen alalanka, jotta ommel ei näy liikaa valmiin pipon oikealla puolella. Oman piponi kruunasin vielä isolla tupsulla. (Psst... Jos sopivaa kaavaa ei hyllystäsi vielä löydy ja ihastuit ryppypipoon, on tällainen kaava tulossa lähiaikoina myyntiin LillaLumin kautta Lalian verkkokauppaan.)

Seuraavaksi ruusukemalli! Käytin tähän ruusukkeeseen ohutta pitsinauhaa, mutta sama idea toimii myös trikoosta tai puuvillasta leikatulla kaitaleella. Kudotun kankaan kanssa muista kuitenkin huolitella sen reunat, trikoota ei tarvitse huolitella. Yksinkertaisuudessaan framilon ommellaan nauhan keskelle venyttäen reilusti. Mitä pidemmän kaitaleen rypytät, sitä isomman ruusukkeen saat. Ruusuketta ommellessa kiinnitä ainoastaan aloituskohta nuppineulalla, muuten frillaa on helpoin kuljettaa samalla kuin ompelee. Tärkeää on se, ettei tässä vaiheessa venytä frillaa yhtään, jotta pipoon ei jää kummallisia vetoja ja kurttuja.

Kuvat kertokoon enemmän.

Näitä voisi surauttaa vaikka joululahjoiksikin, eikös?

Rentoa ja kiireetöntä viikonloppua Siulle ja miulle ♥

Kun intohimoinen käsillä tekijä huomaa yhtäkkiä, ettei ompelu tai muutkaan käsityöt innosta yhtään, iskee ahdistus. Ompeluhuone seisoo tyhjillään, kankaat odottavat kaapissa. Pitäisi tehdä -listalla on yhtä ja toista, mutta kun ei vaan lähde. Koska käsityöt ovat jo vuosia olleet minulle henkireikä ja luovuuden lähde kiireiden keskellä, oli olo aika onneton yhden ison ilon aiheen ollessa jäähyllä. Olotilalle on nimikin, ompelujumi. Tällä kertaa aiheuttajana mitä todennäköisemmin stressi.

Olen aiemminkin maininnut, että meidän viisivuotiaan intohimona ovat eläimet ja erityisesti linnut. Eläinkankaita oli kerääntynyt häntä ajatellen kesän aikana jemmaan ja aika tiuhaan pieni mies kävi niitä ihastelemassa. Lopulta lapsen toive eläinpaidoista oli se, mikä auttoi selättämään ompelujumin.

Aloin ommella sitä kuuluisaa pertsaa - yksinkertaista, helppoa ja aika nopeaa. Suoria saumoja ja kivoja kuoseja. Muutama paita ja niiden seuraksi parit housut. Housujenkin suhteen ryömin aidan alta, ja tein niistä supersimppelit Papun housukaavaa käyttäen. Malli on tasona aika pöljä, mutta hoikan muksun päällä ihan tosi kiva. Paidan kaava on Raide koossa 116 levydestä ja 122 pituudesta. Kankaat ovat Ainolasta, Ommelliselta, Verson puodista ja Jyväskylän kangaskaupasta.

Se auttoi. Ilo alkoi taas pirskahdella, kankaat houkutella ja hetkiä ompeluun löytyä. Ja kun inspiraatio palasi, sain kiinni myös flowsta. Ihan parasta, mikä ihana tunne! Olen täysin sitä mieltä, että jokaisella tulisi olla se oma flown aiheuttaja, sillä sen parempaa stressin poistajaa ei ole. Näiden paitojen jälkeen on syntynyt jo paljon uutta, täälläkin jo nähtyä, ja koko ajan mielessä kuplii lisää.

Nyt marraskuun ollessa jo hyvässä vauhdissa olen siirtynyt jo ihan täysillä joulumoodiin. Nähtäväksi jää, kuinka paljon se täällä blogissa näkyy, kun hitsi vie noita lahja-asioita ei voi etukäteen näyttää... Mutta jotakin tulee varmasti. Voi vitsi, ihan sormet syyhyää jo ♥

Paitapulan paikkausta

Kohtaamisia ja yksisarvisia

Ihan parasta aikaa sekä jokunen paita

Urheilutrikoosta housut ja (toivon mukaan) intoa lenkkipoluille

Karhuja, kiviä ja mustetta - vaatteita pojalle Roon kankaista

Pitsikaulusmekko oopperaan ja ilta aikuisena

Tereillä särmää! - Meikkilaukut terejalkaa käyttäen

Lumoavat neulehuivit by Woolenberry - pehmeää ja luonnonläheistä tyyliä

Tabletille suojapussi - Dakota tablet clutch

Balettiunelma - Helppo tyllihame

Parkatakki tytölle syksyksi - Koristeompeleilla ilmettä saumoihin

Klompelompe - Neuleita kaikkiin vuodenaikoihin

Söpöstelybombereita ja yksisarvismekkonen

Ystävänpäiväsukat ja alakulon taittamista

Alice-mekko ja Lumi-tunika

Kototekoja - kirja kuin karkki

Pupusukat sekä ohje pupureppuun!

Mitä on framilon ja miten sitä käytetään?

Ohje ruusukepipoon sekä edestä rypytettyyn pipoon

Eläintutkijalle vaatetta