Punatukka ja kaksi karhua

Suomen Kädentaidot 2018 eli yksi vuoden odotetuimpia käsityötapahtuma käynnistyy ihan näillä näppäimillä eli tulevana viikonloppuna 16.-18.11 . Olen jo useana vuonna käynyt Tampereella ja tänäkään vuonna en noita kässäkinkereitä halua missata. Kirjoitin näin etukäteen postauksen niistä tipseistä, joita olen aiempina vuosina havainnut.

1. Tulosta kartta ja merkitse pakko käydä-kohteet

Tämä helpottaa suuresti suunnistamista sekä auttaa muistamaan ne kohteet, joissa haluat käydä. Harmittaa ihan vietävästi, jos joku lemppari unohtuu kaikessa tohinassa käydä kurkistamassa. Messualue on todella laaja ja jakaantunut moneen messuhalliin, joten ajatus siitä, että järjestyksessä kiertäisi kaikki näytteilleasettajat ihan vaan rauhakseen, on melko mahdoton (riippuu toki käytettävästä ajasta).

Kartat eri halleihin voit tulostaa täältä.

2. Mieti ennakkoon mitä tarvitset ja mistä sitä saa, mitä haluaisit ja mitä pitää silmällä.

Olen parit messut käynyt, niin että kuljin silmät pyöreinä ja lompsa levällään haluten vähän kaikkea. Messuhuumaan on helppo lähteä mukaan ja kun kaikkea valtavan ihanaa on ympärillä silmän kantamattomiin, tekisi mieli ostaa sellaistakin, mitä ei tiennyt tarvitsevansa.

Tällä kertaa olen miettinyt muutaman jutun mitä olen lähdössä ostamaan (iso ratkoja, nahkahihnaa ja nahkaisia ompelumerkkejä) sekä muutaman asian, joita katselen sillä silmällä (seinäkalenteri, korvikset). Jos joku ihan superihana kangas sattuu löytymään, saatan sellaisenkin ostaa. Muuten yritän kaikin voimin hillitä heräteostokset ja muistaa sen, että suurimman osan messuilta löytyvistä ihanuuksista voin ostaa myöhemminkin netistä.

3. Laadi budjetti ja yritä pysyä siinä

Liittyy tiiviisti edelliseen. Ja muista, inspiraatio ja ideat ovat ilmaisia ja vievät tilaa ostoksia vähemmän (jos inspiksen tueksi haluat valokuvan, muista pyytää siihen lupa!).

4. Mieti saapumisesi ja messuvierailun ajoitus

Jos mielit saapua omalla autolla messuille, kannattaa parkkipaikkaa tavoitella heti aamusta, jolloin auton saa lähelle messukeskusta. Messujen kotisivuilla vinkataan auto jättämään Ikean luokse ja kulkemaan sieltä ilmaisella messubussilla.

Perjantaina menemisen etuna on se, että kaikkea myytävää on varmasti tarjolla. Väkeäkin on vähemmän kuin lauantaina, jolloin ruuhka voi olla melko infernaalinen ajoittain. Perjantai on myös monelle työpäivä, joten sen vuoksi päädyin itsekin messuilemaan vasta la-su. Sunnuntaina sekaan mahtuu paremmin, mutta riskinä on, että suosituimmat tuotteet ovat jo loppu. Jos voit jakaa vierailun kahteen päivään, suosittelen sitä lämpimästi.

Aiempien vuosien kokemuksen perusteella hakeudun aluksi varmasti C-halliin, josta löytyy paljon ainakin minulle mieluisaa kangastarjontaa (vaikka en siis mitään tarvitse...). A-halli on aiemmin ollut se ruuhkaisin, viime vuonna sisäänkäynti oli jopa tukossa hetkittäin. Saa nähdä onko asiaa tänä vuonna mietitty enemmän ja kulkua ohjattu jotenkin fiksusti.

5. Pukeutuminen

Tuhansien kässäilijöiden kanssa tulee lämmin, joten valitse vaatteet sen mukaan. Itse jätän suosiolla takin narikkaan, se on hyvin käytetty parieuronen. Askelia kertyy kiertelyn aikana lukuisia, joten hyvät kengät on päivän pelastus. Harkinnassa on myös reppu käsilaukun sijaan. Ja hei iloinen mieli on paras asuste :)

6. Evästä ja juomista

Ja mitä sinne reppuun? Vesipullo ja jotain evästä nyt ainakin. Messuilla on tänä vuonna panostettu ruokatarjontaan aiempaa enemmän, mutta syömään malttaminen on välillä vaikeaa. Jos kahvilan jono ei houkuttele, on näppärä napata välissä myslipatukka omasta kassista.

8. Tsekkaa myös Deli-alue

Jos eväitä ei ole ja nälkä yllättää, kannattaa pyörähtää kässäjuttujen lomassa Deli-messujen puolella! Ainakin aiempina vuosina tarjolla on ollut paljon herkullisia maistiaisia sekä esim. ihan törkeän hyviä riisipiirakoita pikkurahalla. Sieltä löytää todennäköisimmin myös parhaat tuliaiset kotiin lapsia hoitamaan jääneelle puolisolle.

Loppuun vielä omat tärppini messuvierailulle, nämä merkkaan omaan karttaani:

Lalia C160 - Ihania kankaita ja LillaLumin kaavoja.
Ommellinen C821 - Kankaita täälläkin ♥
CatieQ E701 - Kauniita koruja.
Dream Circus C820 -Mahtisiskokset Kati ja Laura upeine tuotteineen.
Taito - katu - Tämä kannattaa katsastaa! Esillä ovat yleensä tuoreet ideat ja hienot tekniikat.
Paapo A460 - Sekalaista käsityötavaraa.
Jujuna C360 - Kaavoja, silityskuvia ja ompelutarvikkeita.
Kikapi C178 - Upeita kankaita.
Majapuu A1210 - Edelleen kankaita.
Metsola C100 - Metsolan kankaat kiinnostaa, koska niitä on vain messuilla tarjolla!
MiraAnniinaDesign C58 - Nahkatuotteita.
NuppuPrintCompany C450 - Ehkä hurmaavimmat kuosit.
Ommelkupla C349 - Ihania ompelumerkkejä!
PaaPii Design C921 - Kankaita ja tupsuja.
Pihka Collection E741 - Nahkatuotteita, heidän kenkäkurssistaan haaveilen.
Rae Factory E320 - Suloisia koruja ja paperituotteita.
Story pf Roo C451 - Söpöisiä kankaita.
Ullaka A661 - Korkkikangas, nahkapaperi ja muut tarvikkeet.
Verson puoti A961 - Eihän tätä voi ohittaa ♥

Oletko Sinä tulossa Tampereelle? Bloggaajille ja lukijoille on järjestetty tapaaminen lauantaina klo 14-15.30 seminaaritila Marsissa. Tervetuloa mukaan! Ja jos törmätään muuten, niin moikkaa ihmeessä, teidän lukijoiden tapaaminen on ihan parasta ♥

Vuoden paras aika (heinäkuun jälkeen) on ihan kohta käsillä! Meillä on jo valoketjut kiedottu kuistin reunaan, tähdet ripustettuina ikkunoihin ja joulukuusetkin (yksi olohuoneeseen ja pienet lastenhuoneisiin) odottavat pääsyä pois varastosta. Spoifysta löytyy useampi joululaululista, joiden sävelin jokainen päivä tuntuu kepeämmältä. Lahjakäsityöt kutkuttelevat mieltä ja houkuttelevat valvomaan iltaisin pidempään kuin olisi järkevää. Joulufiilistely, valot ja kaikki joulun odotukseen liittyvä ihana auttaa minua selviämään järjissäni marraskuun pimeydestä ja lyhyttäkin lyhyemmistä illoista. Missä vaiheessa Sinä aloitat joulun odotuksen ja mitä siihen kuuluu?

Kolmisen vuotta sitten ompelin tämän joulukalenterin kotoa löytyvistä tilkuista. Vaikka makuni on muuttunut näinä vuosina varmasti jo pariinkin kertaan, oli ilahduttavaa huomata, kuinka mukavalta ja omaan silmään sopivalta tämä näyttää edelleen. Lasten toiveesta joulukalenteri pääsi jo seinälle tunnelmaa luomaan ja joulun odotusta lisäämään. Tänä iltana kalenterin alapuolelle muutti myös tonttuovi, mitähän muksut siitä tuumaavat...

Ensimmäisenä vuonna sujauttelin taskuihin pieniä herkkuja ja leluja pojalle, neitonen ei vielä asian päälle tajunnut. Toisena vuonna tein lorupussin ja jokaisesta luukusta löytyi yksi kortti lisää. Viime vuonna sydänkalenteri valloitettiin meidän aikuisten suklaille ja lapsille tein joulupussukat joka päivälle pienine ylläreineen.

Tämän vuoden sisältöjä miettiessäni kokosin yhteen ne ideat, joita itse tehdyn joulukalenterin täytteeksi voisi laittaa lapsia ajatellen.

Suklaa ja karkit/ muut herkut. Tämä on takuuhitti lähes kaiken ikäisten kohdalla, pahasti ei voi mennä metsään. Jos sokeriherkut ovat pannassa, voi taskuihin sujauttaa rusinoita, mysli- tai hedelmäpatukoita, kuivattuja hedelmiä, keksejä, smoothiepusseja tai vaikka pähkinöitä.
Lelut. Monelle lapselle uppoaisi varmasti pienet lelut, joita esim. Tigerista saa eurolla ja parilla. Kalenteriin mahtuvat hyvin myös pikkuautot, muovieläimet, leikkiruuat, nukenhoitovälineet, pienet pelit, rakentelupaketit, slimet, petsit ymsyms...
Hyödylliset tarvikkeet. Sukat, hammasharja ja -tahna, huulirasva, kynsilakka, hiuspompulat, suihkusaippua lempparihahmon kuvalla, sormikkaat, juomapullo, heijastin, taskulamppu, värikynät. Ilahduttavat varmasti nämäkin.
Legot tai palapeli. Osta iso paketti legoja tai monen palan palapeli, ja jaa se osiin joka päivälle. Jouluaattona saa ihastella valmista rakennusta tai palapeliä. Jos käytät palapelin paloja, kokoa se ensin kerran itse, jotta voit antaa paloja loogisessa järjestyksessä. Legojen mukana kannattaa antaa ohje, vaikka heti ensimmäisessä luukussa.
Joulukoristeita. Koristelkaa kotia tai vaikka kuusi hyvissä ajoin koriste kerrallaan lasten kanssa.
Askartelutarvikkeita. Etenkin isommille ja monenlaisesta puuhastelusta kiinnostuneelle tämä on hyvä; hileitä, liimaa, kiiltokuvia, kartonkia, erilaisia kyniä, piipunrassia, sakset, helmimassaa, helmiä...
Tarroja. Valitse toki aihepiiri saajan maun mukaan.
Satuhieronta. Jokaisesta luukusta löytyy pieni tarina, jonka avulla iltahetkestä saadaan ihanan rentouttava.
Hyvien tekojen joulukalenteri. Ketä kaikkia voittekaan ilahduttaa, mitä hyvää voisi tehdä oman perheen sisällä tai muulle lähipiirille.
Joulutarina. Jatkokertomus pitää otteessaan ja johdattelee kohti joulua.
Yhdessä rakennettava joulumaisema. Tee tausta valmiiksi esimerkiksi metsämaisemaan, johon sitten päivä kerrallaan kalenterista löytyy eläimiä ja muuta söpöä lisättävää kuvaan. Tämä vaatii etukäteisvalmistelua, mutta on varmasti vaivan arvoinen.
Yhteisen tekemisen kalenteri. Lisää taskuihin lappusia, joissa on ideoita mukavaan yhteiseen toimintaan perheen kesken. Ota huomioon se, minä päivänä on mahdollista tehdä mitäkin, kiireisenä arki-iltana kannattaa valita jotain yksinkertaisempaa ja säästää suureellisemmat suunnitelmat viikonloppuihin. Kalenterissa voi olla lappusen lisäksi jokin esine, mikä viittaa tulevaan toimintaan, kuten piparimuotti leivontapäivänä. Aineeton joulukalenteri on järkevä vaihtoehto turhaa krääsää vastaan.
Sekoitus. Kokoamalla kalenterin useampaa kategoriaa hyödyntäen on taskuihin helppo keksiä lapselle mieluisaa ja samalla semijärkevää täytettä.

Tänä vuonna meidän perheen kalenteriin ilmestyy kirjeitä tontulta. Muutamana päivänä kirjeen lisänä on herkkuja tai pieniä leluja lasten toiveiden mukaan. Päasiassa kirjeet kuitenkin kehottavat yhteisiin jouluisiin puuhiin ja perheenä tekemiseen. Toki touhuamme paljon yhdessä ympäri vuoden, mutta kirjeiden avulla toivon huomion kiinnittyvän siihen, miten hyvä on olla yhdessä ja kuinka pienetkin asiat voivat lisätä iloa. Ideoita kirjeisiin olen koonnut valmiiksi, mutta lappuset aion kirjoittaa päivä kerrallaan, jotta pystyn huomioimaan sen, millainen on tulevan päivän ohjelma. Listalla on mm:

Peli-ilta
Tunnelmallinen juhlailtapala kynttilän valossa
Joulukuusien koristelu
Hopelle lahjoituskassin vieminen
Joulukorttien askartelu
Piparitalojen koristelu
Joulutervehdyssoitto sukulaiselle tai ystävälle
Sisaruksen auttaminen
Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet perheen kesken
Joululaulutapahtuma/ Kauneimmat joululaulut
Hiihto/luistelu/ mäenlasku, jos on lunta
Tonttujumppa
Temppurata olohuoneeseen
Kuunnellaan jokaisen lempijoululaulu
Tutustuminen jonkun muun kulttuurin joulun viettoon
Jouluelokuva
Kerrotaan jokaiselle perheenjäsenelle mistä pidetään hänessä
Lumihiutaleiden askartelu
Joulusiivous
Leipominen
Metsäretki eväiden kanssa kera
Herkkuaamiainen
Linnuille ruokaa
Jouluiset värityskuvat
Pakkasiltana tähtien katselu omalla pihalla kaakaota juoden

Uskon, että näillä ideoilla saadaan ihana joulukuu! Millaisia joulukalentereita teiltä löytyy?

Ps. Kässämessujen koostepostaus on vieläkin tuloillaan, sillä haluaisin ostoksistani kuvia mukaan. Nyt ei vaan valoa ole aamulla eikä illalla, joten katselleen viikonloppuna uudelleen. Tai sitten hypätään suoraan joulujuttuihin ja muihin ♥

Nyt se on täällä, joulukuu! It's the most wonderful time of the year... Joulukalenterin ekojen luukkujen avaamisen, kynttilän valon ja suklaan maistelun lisäksi päivään on mahtunut perusnahinaa lasten toimesta (eikä tontuista muistuttelu auttanut yhtään) ja murinaa siitä, mihin tunnit katoavat, mutta myös ihana metsälenkki auringonnousun aikaan kevyesti lumisella polulla sekä symppis jouluelokuva. Hyvä päivä aloittaa virallisesti joulun odotus!

Blogijoulukalenteriin eivät rahkeeni tänäkään vuonna riittäneet - ideoita olisi ollut kyllä, mutta työ haittaa harrastusta enkä ollut tarpeeksi kaukaa viisas, kuten esimerkiksi Hupsistarallaan Terhi, jolta on tänäkin vuonna tulossa varmasti mahtava kalenteri ♥ Jouluisia juttuja on kuitenkin tulossa pari postausta, sillä jouluhöpsönä jotakin ihanaa on ollut pakko päästä jo tekemään. Niitä ennen koostin yhteen aiemmin nähdyt joulusuosikkini. Toivottavasti niistä on iloa Sinullekin ♥

Tonttuja hamahelmistä ♥Linkin kautta näkyy tarkemmat kuvat, joiden mukaan voit askarrella omasi.

Paperinarukranssi ohjeineen♥

Tarpeellisia joululahjoja pienellä vaivalla ♥

Ehdoton suosikkini! Helposti ja halvalla näyttävää ja kaunista. Paperihylsyistä tähtiä ♥

Joulupalloista ikkunakoriste ♥

Tähtihimmeli ohjeineen ♥

Timanttivaloketju ♥

Pipari-inspiraatiota ♥

Keppari ohjeineen (pienelle lapselle kannattaa kaavaa pienentää) ♥

Piparit modattuna herkummiksi♥

Heijastinliivin voi tehdä itse ♥

Jouluinen Riine-mekko ♥

Savisia sydämiä ♥

Himmeli pilleistä ♥ Koristaa nyt jo uutta kotia!

Huopapalloista kuusenkoriste ♥

Pitsipallot ♥

Pillikranssi ♥

Jouluisia vaatteita pikkumuruille ♥

Hamahelmihiutaleet ♥

Piparintuoksuista ja glöginmakuista ensimmäistä adventtia! Muista olla kiltisti...

Jouluasetelmat ovat varmasti vanha juttu, mutta jostain syystä itse en ole sellaista aimmin tullut tehneeksi. Facebookin jouluryhmissä ihastelin muiden hulppeita talvisia satumaailmoja haaveillen omastani, ja niin piti meillekin purkittaa vähän joulumetsää. Vielä ei toteutus mielessä muhivaa taianomaista joulumaisemaa tavoittanut, mutta näistäkin tuli ihan söpöt.

Tontun mökkeineen, kelkkoineen ja muine tarvikkeineen ostin omaksikin yllätyksekseni Tampereen messuilta. Ekana messupäivänä en asiaa ajatellut lainkaan, mutta sunnuntaina katseeni tarttui monella kojulla minihahmoihin ja somisteisiin, suloisiin joulukoristeisiin. Lopulta en voinut enää heitä vastustaa, kun juutuin jonkun kouvolalaisen puutarhurin myyntipisteelle. Valinnan vaikeus oli valtaisa, niin paljon kauniita koristehahmoja oli tarjolla. Luonnonmateriaalit löytyivät omalta takapihalta ja yhdessä isomman muksun kanssa askartelimme tontun tuvalle sopivan miljöön. Peltopyykin löysi sieltä paikkansa, tiesi nuori lintututkija kertoa.

Metsäneläimet päätyivät Ikean lasipurkkiin ja saivat seurakseen pinkin kuusen Tinttaran iloksi. Tekolumi oli viimevuotisia Tigerin ostoksia ja valot Lumikellon rautalankaledit. Shcleich-eläimet pääsevät todennäköisesti lasten leikkeihin, kunhan ovat aikansa viettäneet joulua somistamassa.

Asetelman lisäksi olin haikaillut joulukranssin tekemistä, mutta paikallisessa askarteluliikkeessä sievä huovutettu hiirulainen ei jättänyt minua rauhaan, vaan kuiskaili haluavansa mukaani. Inspiraatio oli niin vahva, että hiiri, kranssipohja ja vanerisydän pakattiin ostoskassiin ja jo samana päivänä kokosimme kranssin neitosen kanssa - minä pursotin kuumaliimaa ja hän tökki koristeet. Vanerisydämen päällystimme glitterkankaalla. Jouluinen tästä ei tullut, vaan ympärivuotinen koristus pienen tytön ovelle.

Oletko muuten huomannut. että Käsityöblogit ovat jälleen koonneet voimansa ja joulukalenterin luukku aukeaa joka päivä eri blogissa. Minun blogini vuoro on 9. päivä ja luvassa on ommeltava lahjaidea ohjeineen :)

Onko teillä kotona tapana tehdä jouluasetelmia? Iloa joulunodotukseen just Siulle ♥

Välillä tulee mieliteko neuloa jotain, vaikka aivan selvää ei ole, mihin valmis työ päätyy. Nyt minua houkutti Niina Laitisen Villasukkien vuosi-kirjan Ihan hiljaa-malli. Helppo kaavio, mutta silti näyttävä kuvio. Lankaa oli omassa korissa, viime vuotista seiskaveikkaa viininpunaisen sävyssä.

Sukat nakuttelin pikkuhiljaa ja viime viikonloppuna pakkasin nämä joulupakettiin. En vaan malttanut olla postaamatta näitä jo nyt, kun jotenkin tähän itsenäisyyspäivän tunnelmaan mielestäni hyvin sopivat. Ylimääräinen vapaapäivä tuli niin kovin tarpeeseen ja ihana hiljaisuus ja rauha kuulostaisivat enemmän kuin hyvältä. Jostain kumman syystä lapset eivät tätä ajatusta suuresti arvostaneet ja täystohina on ollut käynnissä aamukuudesta asti. Mutta nämä sukat, hiljaisuutta edes niiden muodossa.

Rauhallista ja tunnelmallisen arvokasta itsenäisyyspäivää just Siulle ♥

Tämän pikkulaukun ompelu lähti suuresta tarpeesta, sillä kaipasin töihin näppärän kokoista olkahihnallista laukkua puhelimia ja muita tuikitarpeellisia tilpehöörejä varten. Kehykset ostin Tampereen messuilta, kankaat ja pitsi löytyivät kotoa. Kun viimein sain ystävältäni (kiitos Titi!) vinkit siihen, kuinka välttää kehyskukkarossa tyypillinen virhe eli se, että pussin suuaukko jää liian "litteäksi" ja ahtaaksi, oli aika ommella laukku valmiiksi. Viime silaus laukkuun tuli nahkaisella merkillä, jonka sain ompeluryhmän joulukalenterivaihdon ekasta luukusta ♥

Ohje kehyskukkaroon/-laukkuun:

Tarvikkeet: Ruutupaperia, viivotin, mittanauha, kynä + päälliskangas, vuorikangas, kukkarokehys (käytän itse liimattavaa, voi käyttää myös ommeltavaa), tekstiili-/kontaktiliimaa, nyöriä tms. Jos haluat tehdä laukun, huomioi, että kehyksessä on renkaat hihnan kiinnitystä varten.

1. Aloitetaan kaavan piirtämisellä, sillä kaavan tulee olla juuri sopiva käytettävään kehykseen. Piirrä ensin ruutupaperille risti.

2. Aseta kehys kuvan mukaisesti ristin päälle. Pystyviiva tulee kiinnitysnapukoiden väliin ja poikkiviiva kohdistetaan kehyksen uran alareunaan ennen saranaa.

3. Pidä kehys hyvin paikoillaan ja piirrä kaava kehyksen yläreunaa pitkin. Huom! Tähän lisätään noin 1 cm saumanvara kangasta leikatessa!

4. Merkitse kulma ja mittaa tarkasti pituus kulmamerkistä poikkiviivaan. Minulla se on tässä 5,2 cm.

5. Piirrä kulmamerkistä kaareva viiva kohti poikkiviivaa hieman levittäen kaavaa kuvan mukaisesti. Mittaa nyt äsken saamasi mitta kulmamerkistä uutta piirtämääsi viivaa pitkin ja tee uusi merkki kaarelle. Tämä on nyt se kohta, joka tulee pussin suuaukon kulmaksi. Tämä levennys on myös se kikka, jonka avulla pussin suu saadaan aukemaan kunnolla eikä se jää ahtaaksi.

6. Lähde piirtämään pussin alaosaa haluamaasi muotoon. Itse tein sen suorana kulmasta alaspäin, mutta voit leventää alaosaa sen verran kuin tahdot. Jos haluat pussin alareunaan kulmat, joilla saada pohjaan muotoa, lisää pussin pituuteen tarvittavat sentit. Esim. jos pohjan leveyden tulee olla noin 5 cm, lisää alaosaan 2,5 cm + saumanvara (kuvassa tuo alareunan kulma on piirretty sitä kuvaamaan, mutta oikeasti sitä ei tarvitse piirtää eikä leikata tässä vaiheessa, lisäsentit ainoastaan).

7. Taita paperi pystyviivaa pitkin ja leikkaa kaava taitteelta saadaksesi se symmetriseksi.

8. Leikkaa päällikangas ja vuorikangas kaavan mukaan lisäten kauttaaltaan 1 cm saumanvara. Tue kankaat tarvittaessa haluamallasi tavalla. Tee hakkimerkit kulmien merkiksi. Jos haluat lisätä koristeita päälliseen, tee se nyt.

9. Neulaa päällikankaat oikeat puolet vastakkain ja ompele hakkimerkistä toiseen sivut ja pohja. Neulaa ja ompele samoin vuorikankaat, mutta jätä pohjaan kääntöaukko. (Älä välitä, kuvissa on kulmat jo ommeltu.)

10. Pohjan ompelua varten taita sivusauma ja pohjasauma vastakkain, jotta syntyy kulma. Mittaa kaavassa pohjaa varten lisäämäsi senttimäärä kulmasta keskustaa kohti, tässä 2,5 cm. Ompele kuvan mukaisesti ja leikkaa kulma pois sauman vierestä. Tee sama päällisen ja vuorin molempiin alakulmiin.

Jos pussukkaasi ei tule "pohjaa", vaan pussi on esim. pyöreämuotoinen, jätä äskeinen vaihe tekemättä.

11. Pidä päällipussi nurja puoli ulos ja käännä vuoripussi oikein päin. Pujota vuori päällisen sisään ja neulaa yläreunat yhteen. Ole huolellinen sivusaumojen kohdistamisessa ja avaa saumanvarat niissä. Ompele ympäriinsä. Tee aukileikkauksia kaareviin kohtiin ja tarvittaessa kavenna saumanvarat.

12. Käännä pussi oikein päin vuorin pohjassa olevan kääntöaukon kautta. Asettele yläreunat kauniisti muotoonsa ja silitä huolella.

13. Ota kapea nyöri tai paksuhko puuvillalanka (tai vaikka fleecesoiro) ja kiinnitä se pussin yläreunoihin siksakilla (älä vedä nyöriä koko yläreunan ympäri, vaan jätä molemmista kulmista noin 2 cm ilman ennen sivusaumaa - tarkoitus ei ole, että nyöri näkyy valmiissa työssä). Tämä vaihe napakoittaa liimausta ja auttaa reunaa pysymään kehyksen sisällä tehdessään yläreunan paksummaksi.

14. Sitten liimaus! Minä huomasin parhaaksi Gütermannin HT2 tekstiililiiman, joka on läpinäkyvää ja helppo laittaa kapealla kärjellä. Kontaktiliimakin käy, mutta se saattaa tahrata kangasta. Merkitse yläreunan keskikohta nuppineulalla kohdistaaksesi se kiinnitysnapukoiden keskelle. Pursota liimaa kehyksen toiseen puoleen ja asettele pussin toinen reuna kehykseen huomioiden keskikohta. Liimauksen tukemiseksi harsi nopeasti kehys kiinni pussiin, harsiessa työnnä reunaa kehykseen. Toista toiselle reunalle.

15. Kun liimaus on varmasti kuiva, pura harsinta. Voit vielä naputella kehyksen sisäreunat varovasti vasaralla, mutta muista laittaa väliin esim. nahkapala.

16. Jos kyseessä on laukku, valmista hihna ja kiinnitä se karabiinilukoilla kehykseen. Valmis! Ja kysy toki, jos jäi epäselviä kohtia.

Tällä postauksella osallistun Käsityöblogien joulukalenteriin. Varsinaisen jouluisen käsityön sijaan ajattelin jakaa ohjeen, jolla teet kätevästi niin joululahjat kuin laukut tai pussukat jatkossakin. Käsityöblogien joulukalenterissa eilen vuorossa oli Lumisiivet-blogi ja huomenna siirrytään Hääräämöön. Kaikki joulukalenteripostaukset ovat listattuna tässä, kannattaa käydä tutustumassa!

1. Heidi did it

2. Käsin tehtyä ja kaunista

3. Rakkaudella Henna

4. Sormustin

5. Kangaskorjaamolla

6. Madam B.C.

7. BelleEpoqueDiary

8. Lumisiivet

9. Punatukka ja kaksi karhua

10. Hääräämö

11. Mun taipale

12. CraftCandidate

13. Jotain uutta

14. Pikku akan tilkkuvakka

15. Dunia Toropainen

16. Sukat hukassa

17. Puikolta pujonnut

18. Sweet things

19. Nappikuja6

20. Ihan oikea blogi

21. Rosanna of may

22. Kototeko

23. Mehukekkerit

24. Villananna

Enää kaksi viikkoa jouluun ♥

* Yhteistyö Pfaff Suomi

Saadessani käyttööni vuosi sitten Pfaff Quilt Expression 4.2 ompelukoneen, sain mukana jokusen erilaisen paininjalan ja lisäosan. Yksi kiinnostavimpia juttuja oli jo silloin ympyränompeluohjain. Muutama hassu käyttöidea tuli mieleeni, mutta toteutukseen asti ne eivät jalostuneet. Laite hautautui ompeluhuoneessa alemmas ja alemmas, kunnes vähän aikaa sitten inspis iski kuin salama kirkkaalta taivaalta!

Halusin ommella (jälleen kerran) pussukan ja mielessä oli idea sateenkaaresta. Aloitin leikkaamalla neliön päällikankaasta, jonka jälkeen ompelin eri värisiä koristeommelympyröitä. Liian harvaan, näin jälkikäteen katsoen, mutta ihan kaunis tästäkin tuli. Pitänee jatkojalostaa ideaa vielä ja tehdä vaikka toinen samanlainen tiheämmällä tikkauksella. Ainut mikä tässä jäi harmittamaan oli se, että olisin halunnut pussista suhteessa korkeamman. Neliöstä taittamalla ei kuitenkaan muun muotoista tule.

Ympyräohjain on siis metallinen lisäosa, joka kiinnitetään pistolevyyn. Siinä on nasta, johon kankaan haluttu keskikohta kiinnitetään ja ompelu sujuu ikään kuin harpin avulla. Nastaa siirtämällä ympyrän koko muuttuu. Kankaan ollessa kiinni nastalla riittää, kun polkee poljinta ja kangas liukuu itsestään. Hyvin ehti katsoa Netflixiä samalla, kun kone tikkasi... Ympyräohjaimen mukana tulee kaavain, jolla voi tehdä eri kokoisia ympyröitä sekä neli- tai kuusilehtisiä kukkia. Näppärä lisävaruste, jonka kanssa ei voi epäonnistua!

Lisäinspiraatiota ja ideoita ympyräohjaimen käytöstä löytyy mm. Sormustimen Annilta, Kototeon Sannalta, Pomadan Saijalta ja Neulanhaltijan Satulta.

Tulevat illat pitäisi kuluttaa tiiviisti ompeluhuoneessa, sillä tänäkin vuonna joulu näyttää yllättävän ompelijan... Miten se voikin olla niin vaikeaa tehdä lahjat ajoissa? Pidetään peukut pystyssä, että valmista tulee ennen aattoa. Oletko Sinä jo valmiina jouluun lahjojen osalta?

Hilpeää ja stressivapaata joulun odottelua just Siulle ♥

On ihanaa, kun omista käsityöjemmoista löytyy itselle uusia ja jo kertaalleen unohtuneita materiaaleja! Ostin reilut kaksi vuotta sitten Tampereen käsityömessuilta lasihelmiä haaveenani tehdä tähtikoristeita. Ohjeita en saanut kuitenkaan silloin matkaan ja sen vuoksi helmien pujottelu viivästyi ja lopulta unohtui.

Nyt tänä syksynä innostuin ilmoittautumaan Taito Etelä-Suomen lasihimmelikurssille, joka pidettiin Lappeenrannan tunnelmallisella Tasihinin talolla. Suunnittelin tekeväni kurssilla tähtipallon, mutta sepä ei käynytkään. Kurssilla oli tehtävänä pyramidin muotoinen kolmioista muodostuva himmeli ja koon sai valita kahdesta vaihtoehdosta. Tein noiden parin tunnin aikana kuvissa näkyvän isomman pyramidin ja oivalsin tuollaisen himmelin perusperiaatteen. Joku paremmalla hahmotuskyvyllä varustettu sen näkisi varmaan vain katsomalla himmeliä, mutta minulle tuo rautalangasta väännetty ohjeistus oli hyvä.

Kotona tein vielä pari pienempää pyramidia ja googlaamalla löysin erittäin selkeän ohjeen piikkipalloon. Tämän vuoden messuilta ostinkin jo pari pussia lisää helmiä ja kaverin kanssa hotellihuoneessa syntyi heti messuiltana ensimmäinen iso pallo. Ja on muuten koukuttavaa puuhaa! Kun ajatuksesta sai kiinni ja muotoja alkoi hahmottaa, teki mieli tehdä vain lisää ja lisää. Piikkipalloa yksinkertaistamalla sai aikaan tähden muodon ja kun helmien pituutta vaihteli, sai niistä aina eri näköisiä. Lasihelmiä on saatavilla tietojeni mukaan 3, 5 ja 6 cm pituisina ja kaikkia noita pituuksia käytin omissa töissäni. Lasihelmien lisäksi tarvitaan ohutta rautalankaa ja niiden leikkaamiseen sopivat pihdit. Valmiit lasikoristeet näyttävät ihanilta ikkunassa tai muussa paikassa, missä valo pääsee leikkimään helmien pinnoilla! (Kämäiset kuvat eivät tee oikeutta, piti ihan lisätä tähtösiä tuomaan illuusiota hohteesta :p...) Suurin ongelma on se, että näitä tekisi mieli tehdä enemmän kuin kotiin mahtuu sijoittamaan.

Ovatko lasihimmelit Sinulle tuttuja?

Nyt alkaa jouluhommat olla hyvällä mallilla, lahjatkin jo melkein paketissa. Nyt kun vielä työt saa taputeltua tällä viikolla, niin perjantaina saa aloittaa todellakin ansaitun loman! Ihanaa joulunalusviikkoa just Siulle ♥

Kuta pienempi olet itse, sitä joulumpi tulee.

-Tove Jansson

Meillä on lasten kanssa valmistauduttu tähän vuoden kohokohtaan jo toista kuukautta ja tuo edellä mainittu lause tuntuu kyllä todelta. Lapset ovat ehkä parhaassa iässä joulun suhteen juuri nyt; joulua odotetaan suurin sydämin ja innokkain mielin, kaikki perheen yhteinen tekeminen ilahduttaa ja joulun taika tontun salaisuuksineen on täyttä totta. Joulun tunnelmaa ei voi olla tavoittamatta!

Nyt on aika rauhoittua ja antaa joulun lumouksen laskeutua. Keskittyä siihen mikä on tärkeää, tehdä sitä mistä nauttii ja muistaa antaa ekstrasuukot niille, joita rakastaa. Oiken ihanaa ja rentouttavaa joulun aikaa just Siulle ja Siun läheisille ♥

Joulun kunniaksi on aika jo perinteeksi muodostuneen jouluarvonnan. Palkinnon tarjoaa tuttuun tapaan Verson puoti ja tällä kertaa se pitää sisällään 70 euron lahjakortin koko puodin valikoimaan! Mitä sinä sillä ostaisit?

Osallistumisohjeet ovat entisenlaiset. Voit osallistua arvontaan jättämällä kommenttikenttään terveisesi minulle (ruusuja, risuja, toiveita, mitä vaan...). Sinun tulee olla lukijani Bloggerin, Bloglovin'in, facebookin ja/tai instagramin kautta. Voit liittyä lukijaksi myös arvonnan aikana. Jätäthän sähköpostiosoitteesi tai muuten tunnistettavan nimimerkin, jotta tavoitan sinut, jos onni potkaisee.

Loistavaa arpaonnea ♥

Tämän vuoden osalta alkaa joulunvietto olla jo loppusuoralla. Meillä aatto ja pyhät sujuivat juuri niin kiireettömästi ja leppoisasti, kuin toivoa saattoi. Vaikka en tänäkään vuonna saanut haaveilemaani koko suvun yhteen kokoavaa juhlapöytää, missä iloiset sävelet raikaavat (olen lukenut liikaa Melukylän lapsia...), saimme viettää aikaa meille tärkeiden ihmisten kanssa ja ensimmäistä kertaa ihan omassa kodissamme. Ruoka oli hyvää, lahjat saajilleen mieluisia ja maisemakin kuin satukirjoista. Kaiken kruunaa ensi viikolle jatkuva loma, joten löhöilypäivät pulkkaretkien, elokuvien ja villasukkien kera jatkukoon!

Ennen joulua ompelin jälleen kuin viimeistä päivää. Jos lahjan voi ja ehtii tehdä itse, on minusta mukava tehdä niin. Kummilapsille on melko helppo ommella, sillä kaikki ovat suht samaa kokoluokkaa omien mukuloiden kanssa ja kaavatkin löytyvät yleensä valmiiksi piirrettyinä. Tällaisia lahjuksia syntyi tänä vuonna.

Suloinen kisukangas on Verson puodilta ja ihastuin siihen ensisilmäyksellä. Palaseni riitti juuri ja juuri kahteen tunikaan, joita höystin mustavalkoisella trikoolla. Toinen mekkonen lähti kummitytölle ja toinen jäi meille. Bambibomber matkasi toiselle kummitytölle ja toivon mukaan on sopiva viimeistään ensi jouluun mennessä. Tuo poninauha, jolla huolittelin pääntien, se on vaan niin söpöä!

Veljenpojille tein samistelupaidat varsin värikylläisestä dinokankaasta. Dinoja päätyi myös yhden kummipojan huppariin, jonka kaavana on ikisuosikkini Block stripes. Kuvissa ei malli välttämättä vakuuta, mutta päällä se on loistava. Paketteihin sujautin myös muutamat pipot.

Omalle neitoselle tein vielä aatonaattoyönä jumpsuitin hänen toivomastaan Murun pupuneuloksesta. Kaava on Jujunan Hiiop, josta pitää muistaa jatkossa pidentää lahkeita hieman, sillä selkämitta on suhteessa tosi pitkä. Lapsi on kuitenkin äärimmäisen onnellinen pupujumppiksestaan. Olisi pitänyt kellottaa tämän tekeminen ihan mielenkiinnosta, mutta sanoisin, että noin kolme tuntia sain kulumaan kaavan piirtämisestä silitykseen.

Toinen lahjapostaus seuraa perässä, sillä muutama lahja tuli ommeltua aikuisillekin. Niistä lisää lähipäivinä. Nyt tunnelmallista illanjatkoa ♥

Ps. Olethan käynyt osallistumassa jo jouluarvontaani?

Olen aina rakastanut iloisia yllätyksiä ja tietenkin toivoisin sellaisia enemmänkin arkea piristämään. Mikäpä sen kivempaa, kuin jos työkaveri tuo ihan vaan ystävällisyyttään suklaapatukan ilahduttamaan, kaupassa tarvitsemasi tavara on yllättäen alennuksessa, sääennustuksesta huolimatta paistaakin aurinko, postilaatikosta löytyy mukavaa postia, mies on pyytänyt lastenvahdin yhteisen illan mahdollistamiseksi, anoppi tehnyt päivällisen valmiiksi töistä tullessasi tai ystävä pyytää sinut extempore-iltakävelylle. Ei tarvita ihmeitä, vaan parasta on juuri se odottamattomuus, mikä tekee päivästä hauskemman.

Yksi keino hankkia pientä jännitystä elämään, on osallistua erilaisiin ompeluryhmien haasteisiin. Mahdollisuutena on saada jokin upea ihanuuskangas, jota ei muuta kautta ole mahdollisuus saada, mutta samalla riskinä se, että joutuu ompelemaan jotain mitä ei tahtoisikaan tai astumaan kauas omalta mukavuusalueeltaan. Pitkiin aikoihin en ole yllätyksiin lähtenyt mukaan juuri sen takia, että oma maku on sen verran tarkahko, että pettymyksiä tulee herkästi. Kun marraskuussa ompeluryhmässä kerrottiin Nuppu print companyn yllätyskankaasta, karistin epäilykseni ja tein tilauksen huolimatta yllärikankaalle melko korkeasta hinnasta. Odotin pitää pätkää jotain ihanaa mekkokangasta, joten hämmennys oli suuri, kun paketissa olikin 60 cm napakkaa puuvillaa.

Järkytyksestä selvittyäni aloin nähdä mahdollisuuksia. Kangas oli kaunis ja lopulta oikein sopiva jouluisiin lahjaompeluihin. Omassa paketissani oli sininen kangas ja vaihdoin puolikkaan vaaleanpunaiseen, joten pääsin ompelemaan molemmista väreistä. Kangas oli laadultaan panamaa, mikä on kaksinkertaisena kudottua, todella napakkaa ja paksuhkoa kangasta ja sellaisenaan sopivaa laukkuihin, sisustustuotteisiin ja ylläri ylläri, erilaisiin pussukoihin.

Ompelin ensin äidilleni joululahjaksi lompakon käyttäen samaa Swoonin Pearl wallet clutch-kaavaa, kuin täällä. Nyt hoksasin, että kaavassa on jo valmiiksi saumanvarat mukana, joten tämä rahapussi onnistui vielä paremmin kuin edellinen. Toisena tein pinkin sekä sinisen meikkipussin, niin ikään pukinkonttiin, käyttäen Villa ja Villa-blogin ohjetta. Toisen meikkipussin kohdalla huomasin, että pussin muodolle tekee hyvää laittaa wonderclipsit tereiden päälle hetkeksi, jotta reunoista sai kulmikkaammat (kurkkaa ero pinkin ja sinisen pussin kuvissa). Lopuksi ompelin itselleni ison kehyskukkaron meikkipussiksi (olethan jo bongannut ohjeeni sellaiseen?) ja vielä jäi pieni palanen sinistä kangasta. Sillekin on jo suunnitelma valmiina.

Tämä yllätys oli siis lopulta varsin monipuolinen, Ei sitä mitä toivoin aluksi, mutta lopulta juuri sopiva haaste ja sain ommeltua monta kaunista ja tarpeellista juttua.

Ilahduttavia vuoden viimeisiä päiviä just Siulle ♥

Tässä kohtaa on perinteisesti aika tehdä jonkinlainen loppulausuma menneestä vuodesta. Vaikka viikot ovat kuluneet ihan huiman nopeaa vauhtia, tuntuu vuosi olleen tosi pitkä. Talvi ja kevät kuluivat kuin jäitä poltellen odotellessamme uuteen kotiin muuttoa ja viimein huhtikuussa pääsimme omakotitaloasujiksi. Oli ihanan pinkit synttärijuhlat, Tukholman reissu parhaassa seurassa, retkeilyä mukuloiden kanssa monessa metsässä ja haikeutta oman eskariryhmän hyvästelystä. Kesään kuului kauan kaivattua parisuhdeaikaa puolison kanssa, vauhdikkaita huvipuistoreissuja, ikimuistoisia festareita ja helteisiä hetkiä mökillä. Syksy toi mukanaan uuden ja innoittavan työn sekä hellittämättömän stressin, joka tuntui vievän ilon kaikesta. Loppuvuotta kohti elo alkoi onneksi taas helpottaa ja joulun odotus lasten kanssa toi lämpöä kylmään ja pimeään talveen.

Vuonna 2018 tuntui, ettei aikaa käsitöille ollut entiseen malliin. Ylpeyttä tunsin erityisesti saadessani valmiiksi tyttöselle yksityiskohtia täynnä olevan parkatakin sekä uimapuvun, jollaisia en ollut ennen tehnyt. Tykkään kovasti myös tekemistäni tabletin suojuksesta sekä pikkulaukusta, jotka ilahduttavat päivittäin töissä käytännöllisyydellään ja ulkoasullaan. Lisäksi ompelin vuoden mittaan melkoisen määrän erilaisia mekkoja, paitoja ja bomber-takkeja keskittyen pääasiassa lastenvaatteisiin. Käytössäni oleva Pfaffin ompelukone sekä blogiyhteistyöt eri yritysten kanssa haastoivat minua kokeilemaan uusia asioita konekirjailusta lycran ompeluun. Kokosin yllä oleviin kuviin omia suosikkejani tämän vuoden käsitöistä ja blogipostauksista.

Ompelijan näkökulmasta viime vuoden yksi kohokohta oli Ommel-tapahtuma, mikä minun ja monen muun riemuksi on järjestymässä myös ensi kesänä! Mainintansa ansaitsee Tampereen käsityömessut, jotka eivät pettäneet tänäkään vuonna. Kävin myös rintaliivikurssin Imatran työväen opistolla, mutta sen anti ei ole vielä jalostunut jatkokäyttöön. Ihania käsityökirjoja tupsahti postiluukusta useampi, mainittakoon etenkin Kototekoja-kirja sekä viimeisin Klompelompe. Inspiraatiosta ja ideoista ei siis ollut lainkaan pulaa, päinvastoin - niitä riittää seuraavillekin vuosille.

Koska kässäilytahti oli hitaampi viime vuonna, blogi vietti hiljaiseloa aiempaan verrattuna, mutta ei onneksi kuihtunut kokonaan. Kaikkia ompeluitani en enää blogiin asti saanut edes, kun etenkin omien pertsojen kuvaaminen tuntui päivänvalon puutteessa ihan hölmöltä. Joulua kohti olen näköjään ottanut loppukirin ja postausten määrä on kuitenkin noussut sinne 60:een. ISuosittuja ovat olleet tekemäni tutoriaalit mekkokaavan muokkaamiseen, kehyskukkaron/-laukun ompeluun,pupurepun tekemiseen sekä tuplavetoketjullisen laukun ompeluun. Suosittujen listan kärjessä keikkuvat myös vanhemmat ohjeet rusettiturbaaniin sekä rusettipipoon.

Ihanaa on ollut huomata, että edelleen teitä riittää siellä ruudun toisella puolella, itse asiassa jopa edellisiä vuosia enemmän. Tyhmää olisi väittää, etä ihan vaan itselleni tätä teen, sillä kyllä teillä lukijoilla on se isoin merkitys. Kiitos, että olette ♥ Ja erityisen iso kiitos jokaiselle kommenttinsa johonkin foorumiini jättäneelle, niiden antama ilo on suuren suuri! Kiitos teille ♥ Toivottavasti just Sinä kuljet kanssani myös tänä alkaneena vuonna.

Niin tämä vuosi... Koska olen vannoutunut tavoitteiden ja suunnitelmien laatija, on mielessäni jo muutama ajatus tulevista töistä. Vuonna 2019 aion ommella laukun tai ehkä jopa useamman, onnistua tekemään itselleni joustamattomasta kankaasta topin sekä ommella sopivat alusvaatteet. Tarkoitus olisi tänä vuonna ommella itselleni työkelpoisia vaatteita sekä toki täydentää lasten vaatekaappeja heidän venyessä kohti seuraavia kokomerkintöjä. Frilloja, helmoja ja eläinkuoseja on luvassa jatkossakin siis. Samalla aion säilyttää kohtuuden ja ommella oikeasti tarvelähtöisesti ja muistaa tämän myös tarvikehankinnoissa. Ja hei, jos Sinulla on mielessäsi jokin postausidea tai toiveohje, niin kerro ihmeessä!

Tämän postauksen myötä toivotan mahtavan hyvää alkanutta vuotta just Siulle. Tuokoon vuosi iloa, valoa, terveyttä, rakkautta, ystävyyttä ja muita onnenhetkiä ♥!

Ps. Vielä muutama päivä aikaa osallistua jouluarvontaan!

Eipä näköjään joulua ilman joulukalenterisukkia! Tänäkin vuonna jäin junasta joulukuun alussa, mutta joulupyhien aikaan nakuttelin sukat muutaman illan ja ihanan kepeän ja höpsön jouluelokuvan aikana. En vain voi vastustaa näitä Taimitarhan eli Niina Laitisen kirjoneulemalleja, vaikka nämä - pakko myöntää - eivät kuvioidensa puolesta suosikikseni muodostuneet. Väreiksi valitsin jotakin rauhallisempaa kuin aiempina vuosina, kanervanpunaista ja havunvihreää. Lämmittävät mukavasti näillä pakkaskeleillä.

Sukkasatoa on tiedossa lisääkin, sillä neulepuikkojen kilkatus perheen seurassa on tällä hetkellä kiehtonut enemmän kuin itsekseen istuskelu vilpoisassa ompeluhuoneessa. Eiköhän se taas inspiraation kohde vaihdu, kunhan kevät alkaa kurkistella ikkunoista.

Ja hei kuulkaas, kiitos ihan hurjasti kaikille arvontaan osallistuneille! Jokaisen kommentin luin ilahtuneena ihanista sanoistanne, kiitos ♥ Voittoarpa osui tällä kertaa nimimerkille A-M, johon olen jo ottanut yhteyttä. Ensi vuonna ehkä sitten uudestaan ;)

Hu-hu-huu! Joululahjoista pari lähti lahjakorttina ja ensimmäinen lunastettiin pöllösukkien muodossa. Toiveena oli nilkkapituiset pöllösukat, jotka eivät ole mustat tai valkoiset. Googlettelun tulos vei toistuvasti tähän ohjeeseen, joten päätin uskaltaa lähteä sitä muokkailemaan. Seiskaveikkaa löytyi lankakorista kauniin keltaisena (tylsää vaan, että kuvissa väri on ihan omituinen) ja se sopi tarkoitukseen mainiosti.

Varteen tein kuvion molemmin puolin 1 nurin, 1 kiertäen oikein-resoria. Pöllökuvio syntyi yllättävän helposti, yksi pöllö per puikko. Hankaluutta tuotti vain se, että apupuikolle viedyt ja ristiin neulotut kohdat kiristyvät kovasti. Onkohan siihen joku keino höllätä? Varsia sovitin omaan jalkaani pikkupaniikissa, mutta kyllä ne hyvin mahtuivat, joten toivottavasti sopivat myös saajan jalkaan. Nopeatkin nämä oli tehdä, muutamassa illassa valmistuivat, kun koko jalkaterä oli ihan perusoikeaa.

Helmien laittamiseen keksin kokeilla virkkuukoukkua, eli pujotin koukun helmen läpi, vedin koukulla silmukan helmen läpi ja neuloin silmukan normaalisti. Eipä tarvinnut alkaa enää ommella helmiä erikseen ja asettuivat juuri oikeisiin kohtiin. Aikas kivat tuli!

Kirpsakoita pakkaspäiviä just Siulle ♥ Lumentulo kyllä saisi jo riittää...

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Koska minulla on edelleen päällä perinteinen keskitalven neuloosi, ei Niina Laitisen uusi kirja olisi voinut tulla parempaan saumaan! Blogiani pidempään seuranneet ovat ehkä huomanneetkin minun pitävän erityisesti Niinan/ Taimitarhan sukkamalleista, joten odotukseni olivat korkealla. Satumaiset silmukat on tyylikäs, selkeä ja visuaalisesti viehättävä neulekirja täynnä toinen toistaan kauniimpia malleja. Villasukkien lisäksi päästään neulomaan lapasia ja molempia löytyy niin kirjo- kuin pitsineuleinakin.

Pidin kovasti jo Laitisen ensimmäisestä Villasukkien vuosi-kirjasta, mutta tästä tykkään vielä enemmän. Mallikuvat tuovat mielestäni paremmin esiin sukan kuvioinnin, mikä on ainakin minulle tärkeää. Ohjeet ja kaaviot on niin selkeitä, että pitsineuleeseen tottumattomanakin uskaltaisin tarttua mihin malliin tahansa. Ja ne mallit - suuri osa on sellaisia, että tekisi mieli aloittaa neulominen heti. Vain muutama kirjoneulemalli on sellainen, mitkä eivät minun silmääni miellyttäneet ja jotenkin tuntuivat ylimääräisiltä kirjan tyyliin nähden. Yksi mikä minua helpottaa tässä kirjassa on erityisesti se, että lankasuositukset ovat selkeät ja kaikissa paksuuksissa on kerrottu vaihtoehtoiset langat.

Satumaiset silmukat on teemoiteltu kolmeen osaan. Ensimmäisessä kappaleessa hypätään mukaan rakkaustarinaan ensitapaamisesta onnelliseen loppuun asti. Romanttiset nimet ja pienet tekstinpätkät niiden alla ovat tosi suloisia. Toinen kappale seikkailee eläinten valtakunnassa ja tarjolla on niin muurahaisia kuin upeita riikinkukkoja. Kolmannessa osassa matkataan maailman ympäri aavikolta satumaahan. Jokaisesta kappaleesta on helppo löytää omat suosikit. Minun lempparimalleiksi ja to do-listalle pääsivät ainakin Äärettömät, Jotain niin oikeaa, Onnelliset, Valtameret ja Satumaat.

Neulomisen aloitin sukkien sijaan lapasista ja nakuttelin Kallaveet-ohjeella lapaset. Lankana oli ohjeen mukainen 7 veljestä ja puikotkin 3,5 ohjeen mukaan, mutta lapasista olisi ohjekaavion mukaan tullut aivan liian lyhyet sormista. Kuvion suhteen olin hetken aikaa pulassa, mutta sitten jatkoin vaan kaavion mukaisesti kuviota pidempään (jos jota kuta kiinnostaa, niin ensin neuloin normisti riville 59 ilman kavennusta, sitten uudestaan rivit 38-46, joiden jälkeen aloitin lähes ohjeen mukaiset kavennukset riviltä 59.) Hyvin käteen istuvat niistä tuli, etenkin peukalokiilan takia. Ystävä ihasteli lapasia sen verran, että annoin ne hänelle myöhästyneeksi synttärilahjaksi. Pitää siis ottaa seuraavat lapaset työn alle, niin ei omatkaan näpit palele ;)

Oletko Sinä saanut tämän kirjan jo käsiisi? Vieläkö siellä ruudun toisella puolen neulotuttaa?

Virtaa ja voimaa tulevaan viikkoon just Siulle ♥

Joskus voi oikein luvan kanssa ihmetellä, kuinka pöhkö sitä onkaan. Kuten silloin, kun kirjoneulesukkia neuloessani tutkailin langan määrää ja ajattelin, että pitääpä neuloa nopeammin, jotta lanka riittää. Tai kun sujuvasti ompelin hihan kiinni pääntielle ja kummastelin, kuinka omituisen näköinen viritys siitä tulikaan. Tai kun nuken vaatteita ommellessa mietin, että tulipa sopivan reilut hihat, jottei jää heti pieneksi. Hassuja aivohäröjä. Käykö niitä kellekään muulle ;) ?

Meillä oli Tinttaran kanssa yhteinen nukenvaateprojekti. Se alkoi jo joulukuun alussa, kun kummitytön synttäripakettiin toivottiin asua Baby Born-nukelle. Neitonen valitsi tilkuista sopivia ja auttoi ompelemaan; hänen kunniatehtävänsä on katkaista saumurin langat sekä ottaa nuppineulat pois. Kuinka ihana onkaan kolmevuotiaan into! Kun kaverin nukke sai vaatteensa, halusi Tinttara vaatettaa oman Pihla-vauvansakin. Homma jatkui siis jälleen jämälaatikon kaivelulla ja monenlaista tilkkua sieltä löytyikin. Kaavat näihin vaatteisiin löytyivät Luomalla-blogista, Naurava nappi-blogista ja Kangaskorjaamolla-blogista. Kivoja kaavoja kaikki, mutta mainittakoon, että tuo vinovetskajumppiskaava on ihan tosi pieni, lisää siis reilut saumanvarat. Bomberin kaavan muokkailin itse.

Sitä helposti kuvittelisi, että näin pienet vaatteet ovat nopeita ommella. No ei ollut, vaan jostakin syystä tussasin näitä vähän kerrassaan. Onneksi homma on tällä erää valmis ja pääsen siirtymään seuraaviin ompeluihin. Ja neiti on onnellinen voidessaan samistella vauvansa kanssa.

Ilon hetkiä ja ystävällisiä ajatuksia just Siulle♥

Yhteistyössä Pfaff Suomi

Noin vuosi sitten kerroin täällä huikeasta yhteistyömahdollisuudesta VSM Finlandin kanssa ja siitä, kuinka sain käyttööni uuden ompelukoneen. Siitä asti olen huristellut Pfaff 4.2 quilt expression-koneella ja yhteinen matkamme on ollut varsin auvoisa. Oikeasti, tämän koneen kanssa ei ole tarvinnut kiukutella sen oikkujen takia, vaan homma kerta kaikkiaan toimii! Koska käyttökokemuksia ja konesuosituksia kysellään säännöllisesti erilaisilla ompelufoorumeilla, kokosin yhteen omat kokemukseni tästä Pfaffista, ja samalla vilautan myös ompeluhuonettani.

Jos voit ompeluharrastajana satsata vain pariin asiaan, suosittelen ehdottomasti satsaamaan teräviin saksiin ja hyvään ompelukoneeseen. Kaikesta muusta voi tinkiä, mutta näistä ei. Jos ompelukone äyskii langankireyksien kanssa, ei siedä paksuja materiaaleja, katkoo lankaa tai tekee hyppytikkejä, koettelee se saumojen lisäksi ompelijan pinnaa ja tuhlaa turhaan aikaa. Hyvä ompelukone on luotettava toveri, jonka tasainen nakutus toimii paremmin kuin rentoutuslevyt ja jonka seurassa saa parhaimmillaan useita tunteja kulumaan kuin siivillä. Oma 4.2:seni on todellakin jälkimmäistä. Vaikka kunnollinen elektroninen ompelukone on melko hintava investointi, takaan sen kannattavan mikäli enemmän ompelet. Jos uuteen ompelukoneeseen ei budjetti taivu, edullisen markettikoneen sijaan kannattaa mielummin etsiä arvokkaampi ja todennäköisesti laadukkaampi ja tehokkaampi ompelukone käytettynä. Valikoimaa on niissäkin laajalti.

Kerroin jo tuolla ensimmäisessä yhteistyöpostauksessa tämän ompelukoneen ominaisuuksista, mutta seuraavassa ne parhaiksi havaitsemani jutut:

Kone on tukeva ja painava rungoltaan, mikä saa sen pysymään napakasti aloillaan kovallakin ompelunopeudella. Myös ääni on hyvin siedettävä.
Yhtä ainutta hyppytikkiä ei ole tullut edes paksuilla materiaaleilla, vaan neula on vaivatta lävistänyt monet kangaskerrokset. Myös ohuet ja joustavat kankaat saa ommeltua siististi.
Ompelutilan koko on laaja ja ompelutaso leveä myös neulan oikealla puolella. Aika paljon ompelen myös vapaavartta hyödyntäen eli ilman tuota osaa, missä on tarvikelaatikot.
No se IDT- syöttö! En ole enää jaksanut vetoketjujakaan harsia tai laittaa tukikankaita, sillä IDT-kaksoissyöttö kuljettaa kangasta sekä ylä- että alapuolelta ja ommel etenee tasaisesti. Ihan selkeä ero ommella tämän kanssa kuin ilman.
Erityisen ihastunut olen automaattisiin ominaisuuksiin, kuten siihen, että neulaa tai paininjalkaa ei tarvitse erikseen laskea, vaan voi suoraan lähteä ompelemaan. Myös automaattiset päättelyt ompeleen alussa ja lopussa ovat ihan huiput! Automaattista langankatkaisua käytän päättelyn yhteydessä lähes aina. Ainut ärsyttävä asia on se, että langankatkaisin on tarkka langanlaadusta eivätkä ihan kaikki langat katkea siististi.
Alalangan loppumisen ennakointi on ollut tarpeen usein, ei tarvitse enää tyhjää ommella huomaamattaan. Puolaaminen on helppoa joko neulan kautta tai toisesta rullasta, jolloin langoitusta ei tarvitse purkaa välissä. Langoitin auttaa langan pujottamisessa neulansilmään.
Koristeompeleiden valikko on laaja ja ne ovat kauniita. Aiemmilla koneillani koristeompeleita nakuttaessa kone saattoi ylikuumentua, mutta tällä pitkätkin tikkaukset ovat onnistuneet nopealla vauhdilla.
Helppokäyttöisyys! Valikot ja paininjalkasuositus ovat selkeitä, ompeleiden kokoa helppo muuttaa ja nimenomaan tuo automaattisuus helpottaa vielä entisestään. Selkeä suomenkielinen manuaali tarjoaa neuvot niissä tilanteissa, kun oma pähkäily ei riitä.
Kaksoisneulaommel on siisti ja etenkin silloin, kun käytössä on erikoispuolakotelo. Kaksarilla ompelen ihan tosi paljon.
Erilaiset paininjalat! Olen tämän koneen myötä opetellut käyttämään eri tarkoituksiin sopivia paininjalkoja ja havainnut niiden tekevän työstä sujuvampaa. Kannattaa oikeasti tutusta sinne tarvikelaatikkoon :)

Jos jotain voisin vielä toivoa, niin näitä:

Tykkäisin, että valaistus voisi olla laajemmalle ulottuva.
Joustoompeleita on useampi ja niitä olen käyttänytkin vaatteiden huolitteluissa kaksoisneulan tilalla usein. Kuitenkin kaipaisin samanlaista silmukkamaista ommelta, mikä oli vanhassa ompelukoneessani, ja jolla huolittelin käänteet lasten vaatteista.
Koristeompeleita on huima valikoima ja fonttejakin erilaisia, mutta pari kertaa olisin kaivannut kaunokirjoitusta ja paksuja kirjaimia.

Jos Sinulla on ompelukoneesta kysyttävää, niin vastaan mielelläni. Näissä postauksissa olen esitellyt koneen lisävarusteita :

Ympyräohjainmella kuvioitu pussukka

Tereillä särmää meikkipusseihin

Koristeompeleilla tikattu parkatakki

Rypytystä kuminauhapaininjalalla

Vetoketjupussukka ja paksujen materiaalien ompelua

Vetoketjuja, piilo-ompeleita ja napinläpiä

Erikoispuolakotelo ja konekirjontaa

Sain tosiaan viimein oikean ompeluhuoneen viime keväänä, kun muutimme nykyiseen kotiimme. Kyseessä on takkahuone, mutta avotakan epäkäytännöllisyydestä johtuen takassa pidetään tulen sijaan nykyään silitysrautaa ja muuta tarpeellista. Tilaa on riittävästi ja tavaroille omat paikkansa. Kangasvarastoakin olen viime aikoina hillinnyt tehokkaasti, sillä huomaan, että alkuvuosien hullu kangashamstraus ei enää houkuttele. Ja silti kangasta on paljon (tosin ei tietenkään sellaista mitä tarvitsisinjuuri nyt). Parasta omassa ompsussa on mahdollisuus levitellä tavarat ja ommella rauhassa sekä sulkea ovi tarvittaessa kaaoksen vallitessa. Toisaalta huomaan, että iltaisin ei tee mieli vetäytyä yksinäiseen kammariin, vaan mielummin vietän aikaa perheen kanssa, jolloin ompelut jäävät vähemmälle. Tällä viikolla pitäisi kyllä aktivoitua taas :) Mitäs Sinulla on työn alla?

Lämpöisiä ajatuksia ja kärsivällisyyttä lumivuorien keskelle just Siulle ♥ (Ja miullekin, ihan just palaa hermo tähän lumentuloon...)

Kuosiähky on harmillinen vaiva kangashamsterille. Kangasta on ja piisaa, mutta jotenkaan mikään ei puhuttele juuri nyt. On ihania yksisarvisia, jätskejä, kukkia, kuvioita, eläimiä vaikka mitä, mutta niille ei ole oikea hetki. Yksivärisiäkin on, mutta ne vaativat jotakin jippoa ja yksityiskohtaa, eikä aina jaksa kikkailla. Tällä kertaa löysin kivan tavan ylittää aita matalasta päästä, nimittäin silityskuvat.

Olen tilannut kuvat Wishin kautta. Kiinakaupoista tilaaminen on arveluttavaa, mutta vastaavia en ole suomalaisista kaupoista löytänyt ja myös halpa hinta houkuttaa tässä kohtaa. Laadun olen todennut hyväksi, kun kuvat ovat pysyneet pesuissakin siistinä. Kiinnitys tapahtuu silittämällä kuvassa kiinni olevan muovikalvon läpi niin pitkään, että kuva kiinnittyy kunnolla ja kalvo alkaa irrota (poikkeuksena Batman, siitä kalvo irtosi vasta jäähtyneenä). Helppoa ja nopeaa, oikeaa ompelun pikaruokaa, jota välillä kiireessä kaipaa. Oletko sinä silityskalvoja kokeillut?

Mekot ompelin meidän Tinttaralle, molemmat Myyry-paitakaavaa soveltamalla. Harmaasta olin tekemässä ihan peruspaitaa, mutta sitten alkoi tulla vaatimuksia "sellaset tälläset tähän olkapäille ja hei, missä sen helma on?". Lopputulos on kyllä näin varsin söpönen. Pesukarhupaita on omalle poitsulle, kaavana Formal or fun (OB 1/13) ja pohjaväri hänen oma valintansa. Batman-paidan tein kummipojalle synttärilahjaksi, joka kahden vuoden korkeaan ikään ehtineenä on suuri lepakkomiesfani.

Loppuun todettakoon, että kuinka mahtista on, että iltapäivällä on vielä valoisaa! Kyllä se kevät alkaa hipsutella sieltä vähitellen, vaikka näiden kinosten keskellä se vielä kaukaiselta tuntuukin... Mukavaa loppuviikkoa just Siulle ♥

Yhteistyössä Pfaff Suomi

Kun olin lapsi, haaveilin kävelevästä koirapehmolelusta, osallistumisesta Tenavatähteen, pitkistä hiuksista ja pääsystä Linnanmäelle. Varttuessani unelmalistalle nousivat ratsastustunnit, Backstreet boysin Nick Carter, oma cd-soitin ja sellainen sydänystävä, mitä kaikilla tyttökirjojen sankarittarilla oli. Teini-iän ahdistuksissani toivoin olevani samanlainen kuin muut, mutta tulevani silti huomatuksi ainutlaatuisena ja jonkun mielestä ihanana. Janosin draamaa, mystiikkaa ja suuria tunteita, itsenäisyyttä ja vapautta. Sitä, että löytäisin paikkani ja onneni.

Parikymppisenä haaveilin rakkaudesta, ammatista, omasta kodista ja koirasta, tällä kertaa elävästä. Haaveisiin pulpahtelivat kaukomaat ja juuri oikea työpaikka. Aikuisuuden vallatessa tilaa henkisen teinitytön elämästä, oli aika unelmoida vauvasta, isommasta kodista, yhteisestä ajasta ystävien kanssa, hauskoista lomista ja innoittavista harrastuksista. Pääasiassa ne unelmat toteutuivat. Paikka löytyi, samoin onni, tuli koti, koirat, lapset.

Olen yleensä unelmoinut ihan tavallisista, saavutettavista, jonkun mielestä varmasti tylsistä asioista. En ole haaveillut kirjan kirjoittamisesta tai syvänmerensukelluksesta, en kiipeämisestä korkeimmalle vuorelle, uuden keksinnön tekemisestä enkä kuuluisuudesta. Terveys, rakkaus, perhe, taloudellinen vakaus, ystävät ja päälle bonuksena se, että joskus voisi johonkin matkustaa - ne riittävät. Unelmat ja asiat, jotka tekevät elämästä varsin onnellista.

Eräänä päivänä huomasin kuitenkin hämmennyksekseni, että unelmoinnin sijaan olin valinnut huolehtimisen. Murehdin tekemättä jääneitä ulkomaan matkoja sen sijaan, että olisin jaksanut piirtää haavekuvia lämpöisistä hiekkarannoista ja turkoosin sinisestä merestä. Harmittelin kokemattomuuttani ja tietämättömyyttäni töissä, vaikka olisin voinut haaveilla uusista koulutuksista ja pätevyyden tunteen kasvusta oppimisen mukana. Märehdin laskupinoa näkemättä sitä, että voisin suunnitelmallisesti säästää vähän kerrassaan. Maalasin kauhukuvia romahtavasta terveydestä ilman, että olisin uskaltanut unelmoida omaksuvani terveellisemmät elämäntavat jälleen. Tajusin, että unelmointi, haaveet ja optimismi ovat huolehtimisen ja varmuuden vuoksi murehtimisen kääntöpuoli.

Tästä kirposi ajatus ommella paitaan muistutus unelmoinnin tarpeellisuudesta ja siitä, että todellakin voin omalla ajattelulla vaikuttaa siihen, onko lasi puolitäysi vai ei. Siitä, että voivottelun ja pelkäämisen sijasta voin haaveilla ja tavoitella parempaa. Ja että voin unelmoida asioista, jotka tällä hetkellä ovat vielä mahdottoman tuntuisia. Ehkä ne jonakin päivänä eivät sitä ole. Keep on dreaming!

Halusin ommella mustan simppelin paidan arkikäyttöön ja tekstin siihen. Musta trikoo oli taattu valinta ja Tinttaran bomberista jääneistä rippeistä leikkasin tekstin, jonka olin ensin tietokoneella kirjoittanut. Tässä kohtaa nappasin kokeiluun avoimen applikointipaininjalan. Applikointipaininjalassa näkymä ompeleeseen on hyvä, sillä paininjalan reunojen väliin jää reilumpi tila. Kangas syöttyy helposti ja tiheäkin siksakki etenee hyvin. Aloitin työn siksakkaamalla kirjainten reunoja, mutta kuviosta tuli turhan raskas ja jälki ei näin kiemuraisessa kuviossa ollut silmääni tarpeeksi siisti. Kone kyllä nakutti siksakkia tasaisen varmasti ja kuumentumatta! Päädyin kuitenkin purkamaan siksakompeleen (ja heittämään hukkaan metritolkulla lankaa) ja tikkasin tekstin kiinni ihan vain suoralla ja pienellä pistonpituudella. Parempi se näin on. Alla käytin veteen liukenevaa itse liimautuvaa tukikangasta, mikä helpotti ompelua suuresti.

Uusin unelmin uuteen viikkoon ♥

Maaliskuu, virallisesti talven selkä taittunut ja nyt on kevät! Ihan ei luonto sitä näköjään ymmärtänyt, kun sen verran runsaasti se lunta heitteli tänäänkin... Kevätaurinkoa on meillä viime viikot ihailtu lähinnä ikkunan läpi, kun kaikki ollaan vuorotellen sairasteltu yhdessä ja erikseen. Mikä siinä onkin, että näin kevättalvesta kaikki pöpöt näyttävät jylläävän urakalla? Laskiaisen pulkkamäet ja muut talviurheilut jäänevät ensi vuoteen meidän kohdalla. Olen kuitenkin jo muutaman kerran päässyt nauttimaan siitä tunteesta, kun saa ulkona heittää aurinkolasit nenälle ja säteet oikeasti lämmittävät jo. Ja valoisuus, sekä aamulla että illalla - ihanaa!

Ompelin Tinttaraiselle tunikan Lalian Puput ja pionit- trikoosta, jonka tausta on hennon vaaleansininen. Kaunis kuosi on mielestäni raikas ja jotenkin keväisen hentoinen, oikein sopiva tähän vuodenaikaan. Kaava on muokkaus jälleen PaaPiin Myyrystä, jonka helmaa olisin kyllä voinut pidentää vielä lisääkin. Neitosen jalat tuntuvat vaan venyvän ja venyvän, ja kaikki tunikat alkavat jäädä paitapituisiksi, vaikka muuten ikäisekseen pikkuinen tyttö onkin. Tyttöjen vaatteissa on onneksi se mahtava piirre, että ne ovat ainakin meillä pitkäikäisiä; ensin mekkoja, sitten tunikoita ja lopulta paitoja, jos hihoissa vain riittää kasvunvara!

Ilopitoista laskiaista ja aurinkoista tätä kuuta just Siulle ♥

Kädentaidot 2018 - Messuvinkit just siulle!

Ideoita joulukalenterin täytteeksi

Punatukan joulukooste

Joulua kulhossa ja lasipurkissa

Ihan hiljaa- villasukat

Pikkulaukku pitsillä - Ohje kehyskukkaroon tai - laukkuun

Sateenkaaria - kokeilussa ympyräohjain

Koristeita lasihelmistä

Jouluarvonta 24.12.18 - 6.1.19

Lahjaompelut 2018

Oi ihana panama! - Meikkipusseja ja lompakko panamakankaasta

Vuosi 2018 paketissa

Joulukalenterisukat 2018

Pöllösukat

Satumaiset silmukat- kirja ja Kallaveet-lapaset

Vaatetta Baby Born- nukelle.

Ompeluhuoneeni ja Pfaff 4.2. kokemuksia vuoden käytön jälkeen

Printtejä silityskuvilla

Muista unelmoida! - Testissä avoin applikointijalka

Kevään ensimmäinen mekko